Kaalityypit

Kaalien käyttötarkoitus vaikuttaa lannoituksen suunnitteluun. Yleisimmin Suomessa viljeltävät kaalikasvit ovat keräkaali, parsakaali ja kukkakaali. Myös kiinankaalia, savoijinkaalia sekä ruusukaalia viljellään pieniä määriä. Kaaleja viljellään teollisuuden raaka-aineeksi sekä tuoremyyntiin. Keräkaalin tuotannosta suuri osa varastoidaan myytäväksi talvikaudella.

Kaalityypit ja niiden viljely

Kerivät kaalit (Brassica oleracea L. Capitata)

Valkokaali (Alba subgroup) – Valkokaali on suuri, vaaleanvihreä ja tiivis kerä. Valkokaalia käytetään laajasti ruuanlaittoon ja erilaisiin keittoihin, muhennoksiin ja salatteihin.

Punakaali (Rubra subgroup) – Punakaali on nimensä mukaisesti punasävyinen kerivä kaali, jota käytetään esimerkiksi salaateissa ja raasteissa.
Savoijinkaali (Sabauda subgroup) - Savojinkaalin sato on ryppyinen ja suhteellisen löyhäkeräinen kaali. Maku on mieto ja sitä käytetään sekä ruuanlaittoon että salaatteihin.
Kiinankaali (Brassica rapa var chinensis) - Kiinankaali on makeahko kaali, jota käytetään salaatteihin.

Keräkaalit kasvavat parhaiten 15–20 asteen lämpötiloissa, joten ne sopivat hyvin viljelyyn Skandinaviassa sekä Etelä- ja Keski-Suomessa. Erittäin kuumissa olosuhteissa riski lehdenreunapoltteeseen lisääntyy. Keräkaalin kasvu pysähtyy vasta, jos lämpötila laskee alle +7 asteeseen. Täyskasvuiset kaalit kestävät myös hallaa kohtuullisesti.

Suomessa kaalin siemenet kylvetään kasvihuoneisiin ja taimet istutetaan peltoon yleensä toukokuussa. Keräkaalien kasvatus ei käytännössä ole järkevää ilman kastelumahdollisuutta. Paras tapa kasteluun olisi tihkukastelu yhdistettynä lannoitukseen, mutta tämä on vielä harvinaista Suomessa. Lannoitus tulee jakaa useaan osaan kasvukaudella, jotta ravinteista ei tule pulaa eikä kasvu hidastu. Myös ravinteiden tarve on vähäisempää kun lannoitus jaetaan.

Ruusukaali (Brassica oleracea L. Gemmifera group)

Ruusukaali kasvaa noin 1 metrin korkuiseksi ja muodostaa pieniä keriä, joiden halkaisija on 2–5 cm. Sato muodostuu varren eri puolille.

Ruusukaalin viljelyn optimilämpötila on 16–18 astetta. Pitkään jatkuva helle aiheuttaa ruusukaalille kerän "löysyyttä". Kastelulla voidaan alentaa ruusukaalin lämpöstressiä. Ruusukaalin sato korjataan Euroopassa usein myöhään syksyllä, ja se kestääkin hallaa melko hyvin.

Kukkakaali (Brassica oleracea L. Botrytis group)

Kukkakaalissa on yleensä valkoinen kerä, joka muodostuu useista pienistä “kukista”. Kukkakaalin sato-osan ympärillä on lehtiä, jotka eivät kokonaan peitä sitä. Kukkaakaalia käytetään esimerkiksi keitoissa, pataruuissa ja salaateissa.

Kukkakaali on myös lauhkean ilmaston kasvi, ja tarvitsee kasvuun vain 4°C keskilämpötilan. Paras kasvu tapahtuu, kun päivälämpötila on 18–20 astetta. Liian kuumat olosuhteet haittaavat kukkakaalin sadonmuodostusta.

Parsakaali (Calabrese, Brassica oleracea L. Italica group)

Parsakaali kasvaa melko korkeaksi ja sen lehdet ovat isot. Syötävä osa on ns. kukinto, joka korjataan kun ”kerä” on vielä tumman vihreä. Parsakaalin sato-osan koko on 7–20 cm.

Parsakaali kasvaa, kun lämpötila on 4–35 astetta. Optimilämpötila on 16–18 astetta. Pitkään jatkuva helle heikentää parsakaalin laatua ja voi aiheuttaa sydänmätää. Kastelulla alennetaan lämpötilastressiä. Vaikka parsakaali on periaatteessa kylmän ilmaston kasvi, suurin osa Euroopan tuotannosta on Etelä-Euroopassa.

Kyssäkaali (Brassica oleracea L. Gongylodes group)

Kyssäkaalin sato muodostuu maan pinnalle varteen ja muistuttaa hieman lanttua. Kyssäkaalin sato-osan tavoitekoko on noin 5–10 cm.

Lanttu (Brassica oleracea L. var sabellica - Acephala group)

Lanttu on ehkä harvinaisin ruuaksi viljelty kaalikasvi. Lanttua viljellään ruuaksi lähinnä Suomessa, Ruotsissa sekä Skotlannissa. Lantun sato muodostuu maan alle, eli se on juures, toisin kuin muut kaalit. Lantun viljelytekniikka ja tarpeet poikkeavat merkittävästi muiden kaalien viljelytekniikasta.