Ohran laatutavoitteet
Ohran laatutavoitteet riippuvat loppukäyttäjän vaatimuksista, kuten rehukäytöstä tai mallastajan laatuvaatimuksista. Tärkeimmät laatutavoitteet ovat jyvän valkuaispitoisuus, hehtolitranpaino, kosteus, homeet ja tuhannenjyvänpaino. Mallasohran laatuvaatimuksissa huomioidaan lisäksi mm. lajitteluaste ja jyvien halkeaminen.
Ohran jyväkoko ja paino määräytyvät ravinnetasapainon, kasvin perimän, jyvän täyttymisjakson pituuden sekä kasvitautien hallinnan perusteella. Hedelmöittymisen jälkeen kasvi alkaa siirtää yhteyttämistuloksia ja aiemmin varastoitua tärkkelystä ja valkuaista lehdistä ja korsista kehittyviin jyviin. Mitä pidempi jyvän täyttymisvaihe on, sitä suuremmaksi jyväkoko kasvaa.
Ravinteiden lisäksi jyväkokoon vaikutetaan vesitaloudella (kastelu kuivuuden torjuntaan) ja kasvitautien hallinnalla. Kasvinsuojelulla ja lannoituksella ylläpidetään vihreää, yhteyttävää lehtialaa. Myös tuholaistorjunta parantaa kasvin terveyttä ja mahdollistaa suuren jyväkoon.
Typpi ja kalium vaikuttavat pääravinteista eniten jyvän laatuun, siksi tasapainoinen lannoitus on tärkeä keino laadun ylläpitämisessä. Sekä liian vähän että liikaa ravinteita heikentää ohran laatua.
Rehuohra
Suurin osa ohrasta kasvatetaan rehukäyttöön eläimille. Rehuksi tuotetussa ohrassa tulisi olla korkea hehtolitranpaino ja valkuaispitoisuus. Sadossa ei saa olla rikkasiemeniä tai roskia eikä hometoksiineja. Ohran jyvät joko jauhetaan, rouhitaan, litistetään tai pelletöidään rehuksi. Mallastuotannon sivutuotteet voidaan käyttää rehuksi tai ohra voidaan myös korjata kokoviljasäilörehuksi. Rehuohran valkuaistavoite on 12 %. Omilta pelloilta tuotettu valkuainen korvaa ostovalkuaista ja laskee rehukustannusta tilalla.
Mallasohra
Ohran toiseksi tärkein käyttömuoto on mallastus. Maltaassa tulee olla 60–65 % hajoamatonta tärkkelystä ja sitä käytetään oluen, tislatun alkoholin, mallassiirapin, aromiaineiden ja aamiaistuotteiden raaka-aineena.
Kauppakelpoiselta mallasohralta vaaditaan mm. suurta jyväkokoa, puhtautta, homeettomuutta, korkeaa itävyyttä ja sen valkuaispitoisuus tulee olla 9,5–11,5 % välillä. Laatutavoitteet saavutetaan hyvällä viljelytekniikalla ja kasvukauden aikaisilla hoitotoimenpiteillä.
Mallasohra tarvitsee hyväkuntoisen lohkon kasvaakseen. Käytännössä maan rakenteen ja pH:n on oltava kunnossa, loppu hoituu lannoittamalla ja kasvinsuojelulla. Mallasohralajikkeisto on muuttunut merkittävästi viime vuosina ja sillä on suuri vaikutus lannoitukseen. Uudet mallasohralajikkeet ovat perinnöllisesti matalan valkuaistason lajikkeita ja lisäksi hyvin satoisia. Monelle viljelijälle on tullut yllätyksenä, että sadon valkuainen on jäänyt alle 9,5 prosentin, eikä sato ole kelvannut mallastukseen.
Tärkkelys- ja entsyymiohra
Tärkkelys- ja entsyymiohrasopimuksia tehdään lajikkeista, joissa on haluttu laatuominaisuus. Tärkkelyksen tai entsyymin määrä on myös hinnoittelutekijä. Tärkkelysohran lannoitus säädetään tasolle, jossa valkuainen jää alle 12 %, jolloin tärkkelystä on mahdollisimman paljon suuressa sadossa. Entsyymiohran lannoitus painotetaan kasvukauden loppuun, jotta valkuainen ja sen myötä entsyymipitoisuus nousee.