Säilörehun fosforipitoisuus on laskenut

Fosfori on elintärkeä ravinne nurmelle ja nurmirehua syöville eläimille. Fosfori on kasvin energian lähde ja sillä on tärkeä rooli monissa aineenvaihdunta- ja entsyymitoiminnoissa. Se nopeuttaa kasvuston ja juurten kehitystä sekä tehostaa veden ja ravinteiden ottoa vaikuttaen suoraviivaisesti nurmisadon määrään ja laatuun.

Säilörehun fosforipitoisuus on laskenut tasaisesti

Nurmen ja nautojen riittävä fosforin saanti on helppo tarkistaa säilörehun kivennäisanalyysituloksista. Säilörehun fosforipitoisuus on oltava yli 3,0 grammaa/kilossa kuiva-ainetta, jotta fosforin saanti on riittänyt sekä nurmen kasvulle että sitä syöville eläimille. Suomessa tilanne on ollut näin viimeksi 10 vuotta sitten. Huolestuttava trendi on alkanut näkyä myös eläinten terveydessä, kasvussa, tuotoksissa ja hedelmällisyydessä.

Fosforin merkitys nurmelle

Nurmi ottaa fosforia maasta muihin viljelykasveihin verrattuna suuren määrän hurjalla nopeudella. Siksi hyvän viljavuusfosforipitoisuuden ylläpito on nurmilohkoilla ensiarvoisen tärkeää. Mitä vanhempi nurmi on, sitä tärkeämpää on fosforilannoitus. Heikentynyt fosforitilanne korjataan runsaalla fosforilannoituksella nurmen perustamisvaiheessa sekä oikealla vuotuislannoituksella satovuosina.

Vakavia fosforin puutosoireita nurmella ovat heikentynyt versojen ja juurten kasvu sekä alentunut sato. Versot ovat lyhyitä, pystyjä ja hentoja, lehdet pieniä, pystyjä ja kapeita. Lehdet ovat väriltään tummanvihreitä, punertavia, sinivihreitä, sinipunertavia tai himmeitä.

Fosforin merkitys eläimille

Märehtijöiden ja hevosten fosforin saanti perustuu säilörehuun, laidunnurmeen ja heinään. Eläimet tarvitsevat fosforia energian tuotantoon, luuston ja hampaiden kehitykseen. Fosforin puutosoireita ovat ruokahalun, kasvun ja tuotoksen heikkeneminen, huono tiinehtyminen, epäsäännölliset kiimat, luuston haurastuminen, häiriöt rustojen luutumisessa, ontuminen, nivelturvotus ja riisitauti.