Vehnän viljely

Vehnä on maailman yleisin kaupallinen leipävilja. Suomessa viljellään pääasiassa kevätvehnää. Satoisampi syysvehnä on hyvä vaihtoehto mm. kotieläintiloille. Syysvehnän viljelyyn vaikuttaa merkittävästi syksyn kylvöolosuhteet.

Vehnän viljely Kotkaniemessä

Kevätvehnästä on saatavana erityyppisiä lajikkeita, joiden sadontuottokyky, kasvuaika ja valkuaistaso vaihtelevat. Myöhäiset ja satoisimmat lajikkeet vaativat pitkän kasvuajan, joten ne ehtivät tuleentua maan eteläosissa kunhan kylvö tehdään toukokuun alussa.

Perustyypin vehnien satotasot ovat hyvin viljeltyinä korkeat ja niiden valkuaistaso on helpompi saada myllyvehnän tasolle, kuin satoisimpien lajikkeiden. Lajikkeet, joilla on perinnöllisesti korkea valkuaistaso, ovat myllyvehnän lisäksi hyviä rehuvehniä esim. siipikarjalle ja niiden viljely onnistuu laajemmalla alueella.

Yleensä vehnään halutaan korkea valkuaistaso. Vehnän viljely onnistuu siten parhaiten runsasmultaisilla mailla tai typpeä maahan jättävän esikasvin jälkeen. Vehnä hyödyntää myös orgaanisen lannoitteen hitaasti vapautuvat ravinteet, kunhan kylvön yhteydessä käytetään riittävä starttilannoitus vahvan kasvuston aikaansaamiseksi.

Lannoitus

Kasvukauden alussa vehnän lannoitus vaikuttaa kasvuston rehevyyteen, versojen ja kukka-aiheiden määrään ja tätä kautta lopulliseen satoon. Vettä ja ravinteita pitää olla riittävästi, jotta mahdollisimman suuri osa kukka-aiheista kehittyy jyviksi. Kuivuus aiheuttaa herkästi jyvien abortoitumista, mikä näkyy lyhyinä tähkinä. Suuri jyväkoko on varmistettava tarpeenmukaisella kasvitautien ja laon torjunnalla.

Lannoitus tulee rytmittää kasvin kehitysrytmin mukaan. Kasvien suurimmat ravinnetarpeet ovat kasvuhuippujen aikana, jolloin pääravinteita (typpi, fosfori, kalium) sekä sivuravinteita (magnesium, kalsium, rikki) tarvitaan eniten.

Lue viljojen kasvusta ja kehityksestä

 

Vaikka hivenravinteita tarvitaan vain pieniä määriä, niiden puutteella voi olla suuri tai jopa ratkaiseva merkitys sadolle. Ylimääräiset ravinteet, joita ei ole ajoitettu kasvin ravinteiden oton mukaan, voivat olla vaarassa valua, huuhtoutua tai haihtua.

Kevätvehnän lannoitus

Kylvölannoitteen valinta on tärkeä osa vehnän tasapainoista lannoitusta. Kun siirrytään kertalannoituksesta jaettuun lannoitukseen, on kylvölannoite vaihdettava enemmän fosforia ja kaliumia sisältävään tuotteeseen, jotta niiden käyttömäärä hehtaarille ei vähene. Satojen kasvaessa ravinnemääriä pitää lisätä, jotta asetetut satotavoitteet toteutuvat.

Lannoituksen jakamisella pyritään ensisijaisesti nostamaan vehnän valkuaispitoisuutta. Myös sadon määrä voi nousta, mutta useimmiten paras sato saadaan käyttämällä koko lannoitemäärä keväällä. Jakamalla lannoitus useampaan osaan voidaan tehdä tarkempi lannoitus kasvukauden mukaan. Näin voidaan parantaa ravinnetasetta ja viljelyn taloutta.

Kevätvehnän tyyppi vaikuttaa lannoitukseen

Oheisesta kaaviosta näkyy lannoitussuositus erityyppisille kevätvehnille. Tavoitellaanko satoa vai valkuaista, vaikuttaa siihen miten lisälannoitus kannattaa ajoittaa. Sato nousee pensomisvaiheen – korrenkasvuvaiheen lisälannoituksella ja valkuaisen nostoon tarkoitettu lisälannoitus tulee ajoittaa jyvän muodostumisen aikaan. Korkeasatoisten lajikkeiden lannoitus kannattaa tehdä kolmessa osassa. Kolmas lannoitus tehdään viimeistään maitotuleentumisvaiheessa.

Tutustu kevätvehnän koetuloksiin

 

Syysvehnän lannoitus

Syysvehnän oikeaan kylvöaikaan kannattaa panostaa. Liian aikainen kylvö altistaa vehnän kahukärpäsen tuhoille ja lumihome uhkaa turhan rehevää kasvustoa. Paras kylvöaika on useimmiten syyskuun puolenvälin jälkeen, toisaalta kovin pieneksi jäänyt oras on arka kevään viimoille.

Yara Kotkaniemessä on mitattu syysvehnän ottavan syksyllä typpeä 30 kg, fosforia 5 kg ja kaliumia 27 kg/ha. Maalaji, multavuus, esikasvi ja mahdollinen karjanlannan käyttö keväällä tulee huomioida syyslannoitusta suunniteltaessa. Syyslannoitteeksi sopii esimerkiksi YaraMila Y6 -lannoite.

Lannoituksella ja kasvinsuojelulla viljelijä voi ohjata kasvua oikeaan suuntaan. Fosfori ja kalium vahvistavat kasvin juuristoa ja sitä kautta kestävyyttä talven varalle. Viime aikojen kokemukset mangaanin hyödyllisyydestä ovat tulleet esille myös Suomessa. 

Syysvehnän kevätlannoitus kannattaa tehdä aikaisin, jotta vehnä ehtii hyödyntää kevätkosteuden ja kevään lämpimät päivät. Kevään ensimmäiseen lannoitukseen voi käyttää fosforipitoista YaraMila-lannoitetta, jotta vehnä saa riittävästi fosforia suureen satoon.

Rehevälle kasvustolle käytetään aluksi 1/3 koko lannoitemäärästä ja loppuosa kasvukaudella mielellään täsmälannoituksena, jotta saadaan ravinteet siihen lohkon osaan, jossa niistä on eniten hyötyä. Typen ja fosforin satotasokorjausten käyttö on välttämätöntä syysvehnän viljelyssä.

Harvan kasvuston pensomista voi edistää käyttämällä aikaisin keväällä suuremman osan lannoitteesta ja lisäämällä ravinteita kasvukauden mukaan.

Tutustu syysvehnän koetulokseen

Anne Kerminen
Anne Kerminen
Viljat ja öljykasvit