Vehnän laatu

Lannoituksen vaikutus jyvän valkuaiseen

Suuren jyväsadon tiedetään laimentavan valkuaisen määrää jyvässä. Siksi on tärkeää arvioida odotettavissa oleva satotaso kasvien lähestyessä jyvän täyttymisvaihetta.

• Leipävehnällä sadon optimi saavutetaan, kun valkuaispitoisuus on noin 12 %. Lähes aina tarvitaan lisätyppeä kasvukaudella, jotta saavutettaisiin ostajien haluama yli 13 % valkuaispitoisuus.
• Viljan valkuaispitoisuus rehuviljalla on noin 11 %, kun typen määrä on sadon kannalta optimissa. Siipikarjan ja sian rehuissa vehnän valkuainen saisi olla korkeampi. Jos rehuviljojen valkuaispitoisuus on alle 10 %, se kertoo liian pienestä typpilannoituksesta.

Valkuaispitoisuuden nostoon tähtäävät lisälannoitukset pitäisi tehdä lippulehtivaiheen ja tähkän esilletulon välillä (Zadoks GS 37 ja 59). Mikäli mitatut lehden typpipitoisuudet ovat liian matalia, voidaan valkuaispitoisuuden nostoon käyttää nestemäisiä tuotteita vielä maitotuleentumisvaiheessa (Zadoks GS 70).

Kun tarkastellaan valkuaisen laatua, päätavoitteena on saada kasvi tuottamaan korkean molekyylipainon omaavaa, pitkäketjuisista gluteiiniproteiineista rakentuvaa valkuaista. Gluteiiniproteiinit, kuten gluteeni, albumiini ja globuliini, parantavat vehnätuotteiden sitkoa. Laatutavoite saavutetaan, kun tehdään oikeat typpilannoitukset silloin, kun kasvi voi siirtää typen jyviin. Riittävä rikkilannoitus varmistaa typen tehokkaan hyväksikäytön.

Lue lisää vehnän laatuvaatimuksista

Ravinteiden vaikutus vehnän laatuun

Typpi

Typpi on tärkeä osa aminohappoja, jotka puolestaan ovat jyvän valkuaisen rakennusosia. Typpilannoituksesta huolehtiminen on tärkeää, kun kasvatetaan suuren valkuaispitoisuuden omaavaa vehnää.

Viljan valkuaispitoisuus kertoo, onko viljelykasvi saanut optimaalisen määrän typpeä. Korkeamman valkuaispitoisuuden saavuttamiseksi tarvitaan enemmän typpeä. Viljan valkuaispitoisuus muuttuu tyypillisesti korkeilla satotasoilla 1 % jokaista hehtaarille annettua 50 typpikiloa kohden.

Typen levittäminen useammassa osassa, optimimäärinä pellon eri osiin, auttaa saavuttamaan tasalaatuisen sadon. Typpi voi kuitenkin aiheuttaa lakoutumista, jos sitä käytetään yli kasvin tarpeen. Lakoutuminen johtaa jyvien itämiseen tähkissä ja sen seurauksena hehtolitrapainon alenemista.

Fosfori

Fosforin puute hidastaa tuleentumista ja pienentää jyväkokoa. Vehnien riittävästä fosforilannoituksesta tulee huolehtia mm. satotasokorjauksia käyttämällä, koska se varmistaa sadon määrän lisäksi sadon laatua.

Kasvit ottavat pääosan vuosittaisesta fosforimäärästä maan fosforivaroista. Näin ollen on tärkeää ylläpitää maan fosforitila vähintään tyydyttävällä tasolla, sillä se turvaa hyvän satotason vuodesta toiseen. Ilman fosforilannoitusta viljavuus laskee ja satotaso putoaa.

Kalium

Kalium lisää vehnän korren paksuutta sekä kestävyyttä ja vähentää siten lakoutumista. Kaliumin riittävä määrä on elintärkeä hyvälaatuisen, markkinakelpoisen sadon tuottamisessa. Hyvälaatuisessa sadossa on korkea hehtolitrapaino ja suurikokoiset jyvät.

Kaliumin puute aiheuttaa ennenaikaista tuleentumista ja merkittävästi pienempiä sekä kevyempiä jyviä. Puute voi myös estää sivuversojen muodostumista ja vähentää jyvälukua tähkissä. Kalium edesauttaa vahvojen solujen muodostumista ja vahvistaa siten kortta. Lakoutuneessa vehnässä on ihanteelliset olosuhteet jyvien itämiseen tähkissä, mikä johtaa sakoluvun laskemiseen ja leivontalaadun heikkenemiseen.

Rikki

Rikki on merkittävä valkuaisen rakenneosa, ja siksi se on tärkeä sekä valkuaisen määrälle että laadulle. Rikkiä löytyy tärkeimmistä aminohapoista, jotka antavat vehnästä valmistettuun taikinaan sen leivontaominaisuudet. Rikkipitoisia aminohappoja ovat esimerkiksi kysteiini ja metioniini.

Mangaani

Mangaanilla on tärkeä rooli kasvin toiminnoissa, kuten typen aineenvaihdunnassa. Parempi typen aineenvaihdunta nostaa valkuaistasoa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että mangaanin avulla pystytään torjumaan kasvitauteja. Erityisesti riittävä mangaanilannoitus estää härmätartunnalta. Mangaanin avulla pystytään lisäämään vastustuskykyä esimerkiksi vehnän korsien tukiaineissa, kuten ligniinissä.

Sinkki ja kupari

Sinkin puute aiheuttaa vehnälle jyvälukumäärän vähenemistä ja kasvun hidastumista. Sinkin on osoitettu vähentävän tyvitautia (Rhizoctonia cerealis). Kuparin puute pienentää vehnän tähkäkokoa. Kuparin puutteesta kärsivään vehnän tähkään ei muodostu jyviä ja tyhjät tähkylät altistuvat torajyvä-tartunnalle. Kuparilannoituksella voi vähentää torajyväriskiä.