Sokerijuurikkaan laatu

Sokerijuurikkaan laatuvaatimukset

Sokerijuurikkaan keskeisimmät laatuvaatimukset ovat sokeripitoisuus ja kiteytyvän sokerin määrä. Sokeritehtaan näytteenotossa kuormasta analysoidaan sokeri- ja multapitoisuutta (sisältäen lehdet ja pilaantuneet juurikkaat). Sokerin kiteytymistä heikentävät mm. liika kalium- ja natriumpitoisuus juuressa ja korkea aminotyppipitoisuus – tasapainoinen lannoitus sen sijaan parantaa sokerin kiteytymistä.

Sokerijuurikkaan laatuhinnoittelu ohjaa tuottamaan mahdollisimman korkeaa sokeripitoisuutta. Oikea typpilannoitustaso ja ajoitus vaikuttavat ravinteista eniten sokeripitoisuuteen. Typpilannoituksen pitää olla tasapainossa satopotentiaalin kanssa. Liiallinen typpilannoitus alentaa sokeripitoisuutta, kun taas liian alhainen lannoitus alentaa satoa merkittävästi.

Sokerijuurikkaan laadun parantaminen

Typpi

Riittävä typpilannoitus on keskeistä mahdollisimman ison juurisadon kasvattamisessa. Kuitenkin liiallinen typpilannoitus alentaa sokeripitoisuutta ja lisää sokerimehun epäpuhtauksia. Juurisato kasvaa typpilannoitusta lisättäessä pidempään kuin sokerisato. Toisin sanoen suurin mahdollinen juurisato ei tarkoita suurinta mahdollista sokerisatoa.

Optimaalinen typpitaso vaihtelee suuresti kasvuolosuhteiden ja maalajien ja erityisesti myös satotason mukaan. Normaalisti juurikkaan optimi typpilannoitustaso on noin 110–130 kg/ha. Jos satotaso on yli 40 t/ha, voidaan yleensä huoletta käyttää ympäristötuen maksimimääriä 140 kg/ha tyypillisillä juurikasmailla. Multamailla 100 kg/ha typpimäärä voi olla riittävä.

Typpilannoituksesta osa voidaan antaa kasvukaudella. Tällöin tuotevalinta ja levitysajankohta ratkaisevat lannoituksen vaikutuksen sokeripitoisuuteen ja kiteytyvän sokerin määrään. Lisätyppilannoitus tulisi tehdä selvästi ennen rivivälin umpeutumista. Nitraattityppituotteet, kuten YaraLiva Nitrabor -typpilannoite, ovat nopeavaikutteisina turvallisimpia typen lisälannoitukseen, sillä lyhytaikainen lannoitusvaikutus vähentää sokeripitoisuuden alenemisen riskiä.

Fosfori

Fosforilla ei ole suoraa vaikutusta sokerisadon määrään tai laatuun, mutta koska fosfori nopeuttaa kasvin alkukehitystä ja lisää kasvimassan määrää, vaikuttaa fosforin saatavuus typpi- ja kaliumlannoituksen tarpeeseen. Kun esimerkiksi käytetään starttifosforia, voi kasvuston typen tarve kasvaa 5–10 kg/ha paremman satopotentiaalin vuoksi. Jos taas fosforin niukkuus alentaa satoa, voi suositusten mukainen typpilannoitus olla liian paljon.

Kalium ja natrium

Kaliumin ja natriumin määrä juurikasmehussa tulisi olla mahdollisimman alhainen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kalium- ja natriumlannoitus tehdään suositusten mukaisesti. Normaaleilla lannoitustasoilla kalium- tai natriumpitoisuudet eivät merkittävästi muutu juurikkaan uuttomehussa.

Mangaani, sinkki ja boori

Juurikaspelloilla erityisesti mangaanin ja sinkin puutokset ovat yleisiä. Kummankin hivenravinteen puutoksen on todettu vaikuttavan sadon määrään ja joissain tapauksissa myös laatuun, erityisesti sokeripitoisuuteen. Riittävä mangaanin ja sinkin saanti vaikuttavat yhteyttämistehokkuuteen. Näin juurikas pystyy hyödyntämään kasvukauden olosuhteet maksimaalisesti hyödyksi, ja tuottaa määrältään ja sokeripitoisuudeltaan parhaan sadon.

Boorin puutoksessa juuresta, juuren kaulasta ja sisältä löytyy kuollutta solukkoa eli mädäntyneitä alueita. Ne heikentävät juurikkaan teknistä laatua.