Ravinteiden merkitys metsälle

Metsänhoidossa ravinteiden tasapainoinen saatavuus on metsien elinvoimaisuuden ja hyvän kasvun perusedellytyksiä. Puut tarvitsevat ainakin 16 eri ravinnetta oikeassa suhteessa. Esimerkiksi typpeä, fosforia ja kaliumia tarvitaan suunnilleen suhteessa 10:1:3,5.

Ravinteiden merkitys metsälle

Ravinteet

Puiden tarvitsemat ravinteet jaetaan tavallisesti pää- ja hivenravinteisiin. Pääravinteita ovat typpi, fosfori, kalium, kalsium, magnesium ja rikki. Hivenravinteiksi luetaan rauta, mangaani, kupari, sinkki, boori, molybdeeni ja kloori.

Metsän ravinnetilan selvittäminen

 

Typpi

Typpilannoitus lisää huippulaatuisen tukin saantia. Ravinteista typpeä on kasveissa eniten. Se kuuluu kasvisolujen rakenneaineisiin ja vaikuttaa koko kasvutapahtumaan. Kasvu määräytyy pitkälti sen mukaan millainen on maan typpitila. Puut ottavat typen ammonium-, nitraatti- ja ureatyppenä.

Typen puute rajoittaa puuston kasvua kivennäismailla karukkokankaista lehtomaisiin kankaisiin saakka. Soilla typpilisäystä tarvitaan piensaraisilla, tupasvillaisilla ja isovarpuisilla sekä niitä karummilla soilla. Jatkolannoituksissa typpeä tarvitaan myös näitä viljavampien soiden muuttumilla ja turvekankailla, kun puusto on täystiheää. Ohutturpeisuus ja rahkamättäisyys kuvastavat lisääntyvää typen tarvetta.

Fosfori

Kasvit tarvitsevat fosforia mm. aineenvaihduntaan ja energiatalouteen. Siementen itäminen ja juuriston normaali kehitys tarvitsevat myös riittävästi fosforia. Puuston fosforipitoisuus on noin 1/10 typen määrästä.

Fosforin puutetta esiintyy suometsien lisäksi myös kivennäismailla. Puutteen tunnusmerkkejä ovat heikko kasvu sekä mutkainen ja hento vuosikasvain. Neulaset ovat lyhyitä ja varisevat ennenaikaisesti. Tavallista on vain yksi neulaskerta ja ankarissa puutostiloissa taimien latvakato. Suometsissä fosforin puutos liittyy usein kaliumin puutokseen. Kivennäismailla fosforilannoitus lisää tuoreissa ja lehtomaisissa kuusikoissa puiden kasvua. Männiköissä fosforilisäys ylläpitää hyvää ravinnetasapainoa, mutta ei niinkään paranna kasvua.

Kalium

Puut tarvitsevat kaliumia typen ja kalsiumin jälkeen eniten. Kalium on tärkeä osa puiden vesitaloutta ja aineiden kuljetusta säätelevä tekijä. Hyvä kaliumtila parantaa puiden kuivuuden- ja pakkasenkestävyyttä sekä edesauttaa puiden asettumista talvilepoon.

Kaliumin puute näkyy selvimmin rämeillä alikasvoskuusissa. Vanhat neulaset ovat keltaisia, mutta viimeisin neulaskerta normaalin vihreä. Männyllä kaliumin puute kellastuttaa neulaset kärjistä alkaen ja lopulta ne varisevat pois. Runsas karhunsammal kertoo kaliumin niukkuudesta.

Karuilla, lajittuneilla kivennäismailla on luontaisesti niukasti kaliumia. Sitä huuhtoutuu helposti, jos puskuroivaa humusta on vähän ja ilmasta tuleva kuormitus on suuri. Kaliumin lisätarve kasvaa karuilla mailla runsaan hapanlaskeuman alueella.

Ravinteiden merkitys metsälle

Kalsium, magnesium ja rikki

Puut käyttävät runsaasti kalsiumia. Se on solukkojen toimintojen säätelijä ja solun seinämien aineosa. Yleensä kalsiumia on riittävästi turvaamaan puuston kasvun, joskin happamien sateiden vaikutuksesta osa siitä huuhtoutuu helposti kivennäismailla.

Magnesium on lehtivihreän aineosa. Sen riittävyys on yhteyttämisen edellytys. Suomessa magnesiumin puutosta tavataan lähinnä karuilta ja lajittuneilta harju- ja selännealueilta. Kivennäismaiden terveyslannoituksissa magnesiumlisäys on tarpeen, mutta turvemailla puutostilat ovat harvinaisia.

Rikki on tarpeellinen kasvin ravinne, jota maassa on suhteellisen paljon. Kasvit ottavat rikin sulfaattina ja käyttävät sitä mm. valkuaisen aineosana ja kalvorakenteisiin. Suomessa ei ole tunnistettu rikin puutteesta johtuvia kasvuhäiriöitä.

Boori

Hivenravinteiden puutostiloista tunnetuin ja yleisin on boorin puutos. Se on yleinen erityisesti Keski- ja Itä-Suomessa, mutta sitä esiintyy muuallakin Suomessa yksittäisissä puissa sekä laajempina alueina. Esimerkiksi kaski- ja laidunmaille, rantaniityille ja peltoheitoille perustetuissa taimikoissa sekä nuorissa metsissä boorinpuutos on hyvin yleistä. Boorin puutosriski on suuri myös turvemailla, erityisesti metsitetyillä turvepelloilla.

Boorin puutteen seurauksena pituuskasvu pysähtyy. Boorin puutteessa latvakasvaimen silmut vaurioituvat tai kuolevat kokonaan. Sen seurauksena syntyy ohituskasvaimia, jolloin puusta tulee monilatvainen ja oksikas. Boorin puutoksen aiheuttamat kasvuhäiriöt voidaan poistaa ja ennaltaehkäistä booripitoisilla lannoitteilla. Taimikoissa boorilannoituksen voi tehdä YaraVita Bortrac -lannoitteella. Ensiharvennuksen jälkeen boorin puutos voidaan korjata YaraBela Metsän NP -lannoitteella.

Muut hivenravinteet

Hivenravinteet säätelevät puiden elintoimintoja ja ovat osallisina mm. aineenvaihdunnassa. Samantapaiset oireet ovat yhteisiä monissa hivenravinteiden puutostiloissa. Kasvuhäiriöt, taantuva pituuskasvu ja keltaiset neulaset ovat tavallisimpia oireita. Ääritapauksena on puuston kuoleminen, jota seuraustuhot vielä täydentävät.

Kuparin ja sinkin puutokset ovat melko harvinaisia. Kuparin puutteesta on viitteitä soilta ja turvepeltojen metsitysaloilta. Alhaisia sinkkipitoisuuksia on tavattu mm. turvemaiden kasvuhäiriötaimikoissa. Mangaani, molybdeeni, kloori ja rauta ovat myös kasveille välttämättömiä hivenaineita. Niiden lisätarpeesta puilla tiedetään vähän, eivätkä metsälannoitteet sisällä näitä ravinteita. Tunnettua on, että korkea mangaanipitoisuus on merkki liiasta märkyydestä ja osoitus kunnostusojitustarpeesta.

Ravinteet

Lue lisää jokaisesta ravinteesta ja niiden merkityksestä kasveille ja eläimille.

Ravinteet