Vehnän laatuun voi vaikuttaa lajikevalinnalla ja viljelytekniikalla

Suomessa viljellään pääosassa kevätvehnää, jonka viljelyala on vuosittain noin 200 000 hehtaaria. Syysvehnän viljelyala riippuu syksyn sääoloista, mutta jää useimmiten alle 50 000 hehtaarin. Tämän syksyn viljelyalaksi on ilmoitettu ilahduttavat 55 000 ha. Viimeisten 7 vuoden keskiarvona kevätvehnän sato on ollut Ruokaviraston mukaan 4260 kg/ha ja kevätvehnän 3830 kg/ha.

Syksyllä 2019 teimme viljelijäkyselyn kevätviljojen lannoitustavoista ja siitä selvisi, että vastaajat käyttivät kevätvehnälle typpeä keskimäärin 122 kg/ha keskisadon ollessa 4940 kg/ha.

Vain kylvölannoituksen teki 56 % vastaajista ja 34 % teki yhden lisälannoituksen. Kaksi lannoitusta tai useamman lannoituksen teki 10 % vastaajista. Kevätvehnälle lannoitus tehtiin muita viljoja useammin vasta tähkävaiheessa, jolloin se nostaa sadon valkuaispitoisuutta.

Vehnän laatuun voi vaikuttaa lajikevalinnalla ja viljelytekniikalla

Vehnän jyvä laatu kesän 2020 sadon osalta on hyvä. Raision analysoimien kevätvehnän esinäytteiden keskimääräinen hehtolitrapaino on 81 kg, valkuaispitoisuus 14,7 % ja sakoluku 250. Viimeisen kolmen satovuoden aikana valkuaispitoisuus onkin ollut poikkeuksellisen korkea. Tasoon ovat vaikuttaneet kasvuolosuhteet, mutta myös lajikevalinnoilla on ollut vaikutusta.

Lajikevalinnalla voi vaikuttaa sadon laatuun. Suurta vaihtelua on kuitenkin esimerkiksi valkuaispitoisuudessa saman lajikkeen eri erien välillä. Raisioon tulleiden Mistral-näytteiden valkuaispitoisuus vaihtelee 8,8-17,2 välillä, kun keskiarvo on 13,9 %. Suuri vaihteluväli kertoo siitä, että olosuhteilla, mutta myös viljelytekniikalla on suuri merkitys. Lajikkeen potentiaalin toteutuminen vaatii sopivan paikan, lannoituksen ja kasvinsuojelun. Keskimääräisen laadun pystyy ylittämään vain hyvällä osaamisella.

Syysvehnän viljely lisääntyy

Syksyn syysvehnän kylvöala on suurin lähes 20 vuoteen. Syysvehnän korkean satopotentiaalin lisäksi myllyvehnälaatu on saavutettavissa, mutta lannoitukseen ja viljelytekniikkaan täytyy silloin satsata. Raision tämän kesän syysvehnänäytteistä noin 80 % ylittää myllyvehnän vastaanottovaatimukset. Se osoittaa, että korkean sadon rinnalla laatua on mahdollista tuottaa.

Tulevaisuudessa syysvehnän lajike-edustajien on nykyistäkin paremmin valittava syysvehnälajikkeet elintarvikekäyttö huomioiden. Syysvehnän myllykäyttöä pitää ja voidaan lisätä, kun laatu täyttyy myös leivontaominaisuuksien osalta.

Vehnäkokeiden tuloksia Yara Kotkaniemestä

Syysvehnäviljely lisääntyy. Syysvehnän syyslannoitus moniravinteisella lannoitteella parantaa oraan kasvua ja ravinteiden ottoa. YaraMila Y 6 nosti syysvehnän satoa yli 400 kg/ha verrattuna lannoittamattomaan. Syysvehnäsato ottaa paljon fosforia ja se on tehokkainta antaa syksyllä sijoitettuna kylvön yhteydessä. Vahva kasvin juuristo auttaa syysviljaa kiinnittymään maahan, jolloin se ei ole arka rousteelle kevään kylminä kausina. Syysvehnän paras kylvöaika on syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla.

Kevätlannoitus kannattaa tehdä, kun maa kantaa traktoria ja kasvu on alkanut. Kotkaniemen kokeissa ei ole saatu etua erityisen aikaisista kevätlannoituksista, vaikka rannikkoalueiden viljelijöillä on niistä hyviä kokemuksia. Harvalle syysvehnälle kannattaa käyttää melko suurta lannoitemäärää kasvukauden alussa, jotta kasvusto pensoisi hyvin. Rehevän syysvehnän ensimmäinen lannoitus voi sen sijaan olla niukempi, ettei tähkämäärä kehity liian suureksi ja typpeä ja rikkiä riittäisi vielä valkuaisen nostoon.

Täsmälannoitus sopii erityisen hyvin syysviljojen korrenkasvuvaiheen lannoitukseen, koska kasvustoissa on usein epätasaisuutta ja aukkoja. Erittäin satoisina vuosina syysvehnälle kevätlannoituksena sallittu nitraattiasetuksen mukainen 170 kg typpeä/ha on liian vähän ja valkuainen jää alle myllyvehnän tavoitteen. Käyttämällä Atfarm satellittipalvelua viljelijät voivat tarkentaa syysvehnän lannoituksen kasvuston mukaiseksi ilman kalustohankintoja ja parantaa sadon laatua.

Kevätvehnän sadot tasaisemmaksi

Viljojen sadot vaihtelevat liiaksi Suomessa kasvukausien mukaan. Peltojen kasvukuntoon panostaminen on tarpeen, jotta hyvä satotaso saadaan vakiinnutettua ja sen avulla taloudellinen tulos ja ympäristövaikutukset saadaan hallintaan.

Viljan alkukehityksen turvaaminen on tärkein vaihe lannoituksen suunnittelussa. Suomessa käytössä oleva sijoituslannoitus varmistaa kasvin ravinteiden oton orastumisesta korrenkasvuvaiheeseen. Erityisen suuri hyöty näkyy kokeissa, kun kasvukauden alku on kuiva. Euroopan maissa, joissa sateet ovat runsaita, voidaan lisälannoittaa useita kertoja pitkän kasvukauden turvin. Yara N-Prognos mittaukset osoittavat, että kevätviljat ottavat käytännössä pääosan typestä ennen tähkälle tuloa ja siihen mennessä otettu typen määrä ratkaisee satotason.

Tämä jakso voi kestää vain 2-3 viikkoa, jos on kuivaa ja lämmintä, kuten vuonna 2018 oli. Myöhemmin annettu lannoitus nostaa lähinnä valkuaista.
Siemenen peittauksena annetut ravinnelisät (kymmeniä g/ha) voivat auttaa alkukehityksessä, mutta eivät millään tavoin korvaan lisälannoitustarvetta ( kymmeniä kg/ha) korrenkasvun aikana.

Lannoituksen jakamisessa suosittelemme koetuloksiin perustuen antamaan kaiken fosforin ja kaliumin sekä 2/3 typestä kylvön yhteydessä. Tällä määrällä saadaan varmistettua 4-5 tonnin satotaso/ha. Suotoisina kasvukausina lisälannoitukset tuottavat noin 1000 kg paremman sadon lannoituskertaa kohti ja riittävän valkuaisen.

Riittääkö fosfori?

Talven aikana jokaisen viljelijä olisi hyvä pysähtyä tutkimaan viljavuustutkimuksiaan ja vertaamalla 2-3 viimeisintä tutkimustulosta toisiinsa. Keskiarvona Suomen peltojen fosforitila on nopeassa laskussa ja se alkaa rajoittaa satoa yhä useammin. Viime kesän koetulosten mukaan huononlaisessa fosforiluokassa saatiin YaraMila Y 5 (28 kg P/ha) + Yara Bela Suomensalpietari lannoituksella 580 kiloa suurempi sato kuin YaraMila Y 1 (8 kg P/ha), typpitasolla 160 kg/ha. Kun sadon arvosta vähennetään lannoitteen hinta jäi viljelijälle 48 €/ha enemmän tuloja korkeammalla fosforilannoitustasolla. Kymmenen hehtaarin lohkolta sai siten levitystyölle palkkaa 480 €.

Usein kertalannoituksella saa parhaan tai yhtä suuren sadon kuin lannoittamalla useampaan kertaan. Nykyisin meillä on käytössä entistä paremmat levityskoneet ja pienellä rahalla ellei ilmaiseksi helppokäyttöiset täsmätyökalut tai mittarit. Niiden avulla viljelijä voi parantaa taloudellista tulostaan ja tarkentaa ravinteiden käyttöä per tuotettu kilo vaivattomasti.
Tasapainoisella ja huolellisesti toteutetulla lannoituksella saa uusista satoisista vehnälajikkeista kaiken hyödyn irti. Aikaiset kevätvehnälajikkeet soveltuvat viljelyyn nykyistä laajemmalle alueelle Suomessa. Tutustu syys- ja kevätvehnän lannoitusohjelmiin täällä.

Vastauksia Chat kysymyksiin:

• Lisälannoitukseen kannattaa käyttää rakeista YaraBela lannoitetta, kun typen tarve on 20 kg tai yli/ha. Rakeisella lannoitteella on saatu parempi sadonlisä monivuotisissa lannoituskokeissa, kuin nestemäisellä typpilannoitteella. Lisäksi rakeinen lannoite ei aiheuta polttovioituksia, kuten nestemäinen voi tehdä lämpimällä säällä.
  Korrenkasvuvaiheessa lisälannoituksella lisätään sadon määrää ja sopiva käyttömäärä on 20-50 kg typpeä/ha. Viimeistään rakeista lisälannoitetta tulee käyttää kukinnan jälkeen, kun jyvä alkaa täyttyä. Lisälannoitus kannattaa ajoittaa sateen alle, jos mahdollista, se nopeuttaa tehoa. Lannoite kuitenkin sulaa maassa jo vähäisellä vesimäärällä ja pehmennyt rae on merkki ravinteiden siirtymisestä maahan. Tarkan lisälannoituksen lohkon eri osiin saa tehtyä hyödyntämällä Atfarm satellittipalvelua.
  
  
• Yara Typpiliuos 390 sopii vehnän valkuaisen nostoon viimeistään maitotuleentumisasteella (30 l/ha + 200 l vettä). Sitä tulee käyttää yhdessä YaraVita Thiotracin kanssa( 5 l/ha), jotta kasvi saa myös tarvitsemansa rikkilannoituksen. Seos tulee ruiskuttaa yöaikaan polttovioitusten ehkäisemiseksi. Myös ristiinajoa tulee välttää. Typpiliuos on valmis seos, joka sisältää ureatypen lisäksi nopeavaikutteisia ammonium- ja nitraattityppeä. Se on ureaa nopeavaikutteisempi ja helpompi käyttää.
  
  
• Starttiravinne (12-23-0) sopii fosforinlisälannoitukseen starttilaatikon kautta annettuna. Käyttömäärä on enintään 50 kg/ha siemenen mukana annettuna. Sen avulla voi tarkentaa fosforilannoitusta lohkoille jotka tarvitsevat enemmän fosforia. Esim. YaraMila Y 2, 370 kg/ha (100-10-10) + Starttifosfori 50 kg (6-12,5) yhdistelmällä saadaan sopiva kylvölannoitus 106-22,5-10 fosforiluokkaan välttävä 6000 kg satotasolle.
  
  
• Rehuvehnän valkuaistasotavoite on noin 12-13 %. Kovin korkeista valkuaisista ei ole vastaavaa hyötyä, koska aminohappokoostumus ei vastaa eläimen tarvetta, vaan tiettyjä aminohappoja on joka tapauksessa täydennettävä. Lannoituksen jakamisen vaikutuksesta aminohappokoostumukseen Yaralla ei ole tutkimustietoa.
  
  
• Jälkiversontaan vaikuttaa harva kasvusto ja kuiva kasvukauden alku. Sateiden tullessa versot alkavat kehittyä, se milloin kasvu alkaa, määrittää onko versoista haittaa vai hyötyä. Tänä kasvukautena osa myöhäänkin syntyneistä versoista tuotti satoa. Tasapainoinen lannoitus auttaa viljaa versoutumaan jo kasvukauden alussa, mikä vähentää haitallista myöhäistä versoutumista. Maan multavuus lisää jälkiversojen määrää. Siemenmäärä kannattaa laskea kpl/m2 riittäväksi, eikä kilojen mukaan. Tiheä kasvusto versoo vähemmän kuin harva.
  
  
• Rikki huuhtoutuu helposti ja sateisen talven jälkeen maassa on vähän rikkiä. Paras teho rikistä on saatu, kun se laitetaan maahan kylvön yhteydessä. Tarvittaessa viljoille voi antaa rikkiä myös lisälannoitteena, koska rikki ja nitraattityppi kulkevat maassa samalla nopeudella. Rikkiä ei voi laittaa liikaa YaraBela Sulfanina (26-0-0-14), johon on lisätty nitraattityppeä ammoniumtypen lisäksi ja näin tasapainotettu typpi-rikkisuhde oikeaksi kasvin tarpeeseen.