June 02, 2026

Näin nitraatit käyttäytyvät maassa, lannoitteissa ja nurmirehussa

Nurmet ottavat tarvitsemansa typen etupäässä nitraatti- ja ammoniumtypen muodossa. Nurmirehuun voi kertyä nitraatteja, mikäli typpilannoitus ylittää kasvin tarpeen tai typpeä vapautuu kasvin käyttöön väärään aikaan. Nitraattityppi lannoitteessa ei tarkoita nitraattitypen kertymistä nurmirehuun, sillä kaikki typen muodot muuntuvat terveessä maassa nitraateiksi.
 Näin nitraatit käyttäytyvät maassa, lannoitteissa ja nurmirehussa
 Näin nitraatit käyttäytyvät maassa, lannoitteissa ja nurmirehussa

Typenotto on tehokkainta silloin, kun molempia typenmuotoja, sekä ammonium- että nitraattityppeä, on tarjolla. Negatiivisesti varautunut nitraattityppi on maavedestä helposti saatavilla, mutta samalla sen huuhtoutumisriski on suuri.  

Ammoniumtyppi sitoutuu positiivisella varauksella maapartikkeleihin ja on kasvin käytettävissä viiveellä. Ammoniumtyppi ei ole huuhtoutumisherkkä, mutta se toisaalta hidastaa muiden positiivisesti varautuneiden pääravinteiden, kuten kaliumin ja magnesiumin, ottoa. Lisäksi ammoniumtyppi happamoittaa maata.  

Ureaa voidaan kutsua kemiallisesti diamidiksi. Kasveille urea on hydrolyysin jälkeen ammoniumtyppeä eli se sitoutuu maapartikkeleihin, heikentää muiden positiivisesti varautuneiden ravinteiden ottoa ja lisää kalkitustarvetta. 

Yaran lannoitteet sisältävät sekä ammonium- että nitraattimuotoista typpeä, jolloin typenotto on tehokkainta, kilpailu muiden ravinteiden otossa on mahdollisimman vähäistä ja kalkitustarve minimoitu. Ravinneratkaisut pohjautuvat pitkäaikaisiin tutkimustuloksiin ja   ratkaisut on testattu suomalaisissa oloissa, mikä varmistaa ratkaisujen toimivuuden hyvin erilaisina kasvukausina.  

Ylilannoitus lisää nitraattien kertymisriskiä 

Nurmirehuun voi kertyä nitraatteja ylilannoituksen seurauksena riippumatta siitä, mikä on lannoitteen typen muoto, sillä myös urea ja ammoniumtyppi muuntuvat maan reaktioissa nitraattitypeksi.   

Nitraatteja voi kertyä nurmirehuun myös tilanteissa, joissa kasvin typenotto on häiriintynyt esimerkiksi äärimmäisten sääolojen seurauksena.  

Luken kolmivuotisissa kokeissa nitraatteja ei kertynyt 

Luke Maaninka toteutti yhteistyössä Yaran kanssa typpiporraskokeen, jossa ammoniumnitraattina annettu typpilannoitus vaihteli 0–450 kg/ha/v välillä. Koe toteutettiin kahdella koepaikalla Maaningalla ja Ruukissa vuosina 2017–2020. 

Nurmirehun nitraattitypen pitoisuus ei noussut yli 2000 mg/kg kuiva-ainetta raja-arvon korkeimmallakaan typpilannoitustasolla (1. sato 154 kg typpeä/ha, 2.sato 126 kg typpeä/ha ja 3.sato 70 kg typpeä/ha). Nitraattitypen pitoisuus oli korkein lehtevässä nurminatakasvustossa. 

Kuva 1

Kuva 1. Typpilannoituksen vaikutus a) timotein ja b) nurminadan nitraattityppipitoisuuteen eri satokerroilla. Nurmirehun nitraattitypen pitoisuus ei tule ylittää 2000 mg/kg ka. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin lehtevältä nurminadalta ylilannoituksen yhteydessä. Luke Maaninka ja Ruukki 2015-2017. Kokeen tulokset on raportoitu tieteellisessä artikkelissa Termonen ym. 2020.