Suuri nurmisato ja riittävä raakavalkuaispitoisuus – vaikea yhtälö?

Hurja ensimmäinen nurmisato

Lukuisien kuivien vuosien jälkeen tämä kevät yllätti eikä sadanta ollut tänä keväänä nurmisadon muodostusta rajoittava tekijä. Suuri sato saattoi kuitenkin yllättää nurmiviljelijän, joka oli sopeuttanut lannoitusta edellisten vuosien kuivuutta silmällä pitäen.

Yaran pilottitilalla ensimmäinen nurmisato oli valtava, yli 6000 kg ka/ha jopa alennetulla talousviljelmän alennetulla lannoitustasolla (YaraMila 85 kg N/ha). Maasta vapautui runsaasti ravinteita ja nollaruudultakin korjattiin neljän tonnin kuiva-ainesato. Maksimilannoitus lisäsi nurmisatoa 300 kg ka/ha (6700 kg ka/ha). Maksimilannoituksessa käytettiin YaraMila Y 4, jolloin typen lisäksi fosforin ja kaliumin määrää lisättiin.

Raakavalkuaispitoisuus haasteena

Yli kuuden tonnin nurmisato ottaa runsaasti ravinteita. Talousviljelmästä typpeä poistui 115 kg N/ha ja maksimiruudusta hurjat 179 kg N/ha. Typen loppuminen kesken näkyy ensimmäisenä raakavalkuaispitoisuuden alenemisena. Talousviljelmässä raakavalkuaispitoisuus oli ruokinnan kannalta liian matala, 109 g/kg ka. Maksimiruudussa raakavalkuaispitoisuus oli puolestaan 180 g/kg ka.

Miten välttää raakavalkuaispitoisuuden romahtaminen?

Nurmien satopotentiaali on suurimmillaan keväällä. Siksi ensimmäinen nurmisato kannattaa aina lannoittaa riittävästi, 100 N/ha. Mikäli ensimmäinen sato jää pieneksi, nurmet pystyvät hyödyntämään jäljelle jääneen typen myöhemmin kesällä. 
Typen ohjautumista valkuaissynteesiin voidaan myös tehostaa YaraVita THIOTRAC 300 5 l/ha – lehtilannoituksella. 

Suuren nurmisadon riittävään raakavalkuaispitoisuuteen voi vielä vaikuttaa vähintään kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta tehtävällä YaraLiva NITRABOR – lisälannoituksella (15 kg N/ha). YaraLiva NITRABOR sisältää nopeaa nitraattityppeä, jonka nurmet ottavat nopeasti ja ehtivät muuntaa ennen sadonkorjuuta valkuaisaineeksi. Jotta lisälannoituksessa annettu typpi hyödynnetään tehokkaasti valkuaissynteesiin, tulee lannoituksen olla tasapainoista. Tällöin muiden ravinteiden puuttuminen ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi.