Yaran apilapitoisten säilörehunurmien lannoitusohjelmat

Apilalla on paljon positiivisia ominaisuuksia nurmisäilörehuseoksessa, kuten nurmirehun syönnin lisääntyminen, syväjuurisuus ja kuivuuden sieto, unohtamatta typensidonnan seurauksena saatavaa nurmilohkon parantunutta typpitaloutta.

Monet viljelijät ovat kokeilleet apilaa säilörehunurmiseoksissa. Kokemukset vaihtelevat suuresti; toisilla lohkoilla apila menestyy nurmessa hyvin, toisilla taas ei. Apilan haasteet säilörehunurmissa liittyvät talvehtimiseen ja säilymiseen kolmen niiton strategialla korjattavissa nurmissa. Mikäli apilan osuus on liian suuri korjatussa nurmirehussa, nousee raakavalkuaispitoisuus helposti liian korkeaksi ja kuitupitoisuus jää matalaksi. Suuri typpipitoinen apilamassa lisää myös syksyllä typen huuhtoumariskiä.

Tavoitteena Yaran apilapitoisten säilörehunurmien lannoitusohjelmissa on 15–20 prosentin apilapitoisuus, jolloin apilan hyödyt tulevat esiin, mutta riskejä voidaan vielä hallita.  Yaran tutkimuksissa saatiin tilastollisesti merkittävä sadonlisä apilapitoisella nurmiseoksella (15 prosenttia apilaa siemenseoksessa). Kokeissa toisen koejäsenen kokonaistyppilannoitus kasvukauden aikana oli 190 kg N/ha (ensimmäisen sadon typpilannoitus 80 kg N/ha, toisen 60 kg N/ha ja kolmannen 50 kg N/ha) ja toisen 240 kg N/ha (ensimmäisen sadon typpilannoitus 100 kg N/ha, toisen 80 kg N/ha ja kolmannen 60 kg N/ha). Rehun kuitu- ja raakavalkuaispitoisuus olivat myös tavoitetasolla. Lannoituksella halutaan tukea heinäosapuolen sadonmuodostusta, tuottaahan se kuitenkin kuiva-ainesadosta 80–85 prosenttia. Yleissääntönä voidaan pitää, että yksi prosentti apilaa nurmisadossa vähentää typpilannoitustarvetta 1 kg N/ha. Kotkaniemessä tehdyt mittaukset apilan jälkivaikutuksesta tukevat tätä yleissääntöä.

Alkukesästä kuitupitoinen nurmisato tuotetaan nurmiheinillä, joiden sadonmuodostusta on tuettava riittävällä typpilannoituksella (100 kg N/ha). Siksi apila huomioidaan typpilannoituksen ja muiden ravinteiden tarpeen osalta toisessa ja kolmannessa sadossa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että apilan määrä yleensä arvioidaan kasvustossa noin kaksinkertaiseksi kuin mitä se todellisuudessa on. Se helposti johtaa alilannoitukseen typen osalta ja apilan osuuden kasvuun sadossa.

Apila ottaa moninkertaisesti heiniin verrattuna magnesiumia, kalsiumia ja booria. Yaran lannoitteilla takaat apilanurmille riittävän määrän booria myös lietteen täydennyslannoituksessa.

Nurmisadon mukana poistuu paljon fosforia ja siksi fosforilannoitukseen tulee kiinnittää huomiota. Ympäristötukiehdot mahdollistavat suuremman fosforilannoituksen käytön (+6 kg P/ha), kun satotaso on yli 7500 kg ka/ha. Mahdollisuus kannattaa käyttää, jotta pellon fosforivarat eivät alene suurten nurmisatojen myötä.

Karjanlannan käyttö apilapitoisilla säilörehunurmilla suositellaan toisen sadon lannoitukseen (30 t/ha), samoin kuin nurmiheinäseoksilla. Riittävä täydennyslannoitus YaraMila- ja YaraBela-lannoitteilla varmistaa sadon määrän ja hyvän ruokinnallisen laadun. Karjanlannan käyttösuositus perustuu typenkäytön tehokkuuden optimointiin.