Metsänlannoituksen myyttejä murtamassa

1. Lannoitus tuottaa höttöpuuta. 

”On totta, että lannoitus alentaa puuaineksen tiheyttä, eli lujuutta, 3–5 prosenttia. Alenema on kuitenkin niin pieni, ettei sillä yleensä ole käytännön merkitystä puun jatkokäyttöön. Lannoitettu puu soveltuu sellu- ja energiapuuksi, mutta myös sahatavaraksi. Ainoana poikkeuksena tästä ovat sellaiset erikoistuotteet, jotka valmistetaan rungon ydinosan sydänpuusta, mikäli lannoitus on tehty nuorelle puustolle. 

Lannoitus voi vaikuttaa puun lujuuteen ja männyllä myös oksien paksuuteen, mikäli se tehdään liian aikaisessa kasvuvaiheessa. Oikealla lannoituksen ajoituksella voidaan välttää näitä vaikutuksia. Yleensä lannoitus kannattaa tehdä noin 10 vuotta ennen harvennushakkuuta. 

On hyvä muistaa, että lannoittamalla metsä tuottaa järeämpää tukkipuuta, josta voi tehdä myös järeämpää puutavaraa.” 

2. Lannoittaminen on liian vaikeaa. 

”Lannoittaminen ei ole rakettitiedettä. Jos oma ammattitaito ei riitä lannoituksen suunnitteluun tai toteuttamiseen, kannattaa hyödyntää ammattilaisten apua. 

Metsänlannoitusta suunniteltaessa kannattaa ottaa huomioon puulaji ja metsätyyppi. Mänty ja kuusi hyötyvät lannoituksesta, mutta lehtipuuvaltaisia kohteita ei kannata lannoittaa. Tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät sekä havupuuvaltaiset keskiravinteiset turvekankaat hyötyvät lannoituksesta eniten. 

Metsänlannoitusta on kahta tyyppiä: kasvatus- ja terveyslannoitusta. Kasvatuslannoituksella haetaan metsän parempaa kasvua ja lisää tukkipuuta. Terveyslannoituksella ehkäistään tai korjataan maan ravinne-epätasapainosta johtuvia kasvuhäiriöitä.” 

3. Metsän lannoitus ei investointina maksa itseään takaisin. 

”Tämä ei pidä paikkaansa. Lannoitus on yksittäisistä metsänhoidollisista toimenpiteistä kaikkein kannattavin. Kivennäismaiden typpilannoituksessa investoinnille saatava korko on tyypillisesti 20–40 prosenttia. Turvemaiden tuhkalannoituksessa esiintyy enemmän hajontaa, mutta siinäkin korko on 5–10 prosenttia. Kun vielä huomioidaan verotushyöty, niin puhutaan euroissa kaksin- tai jopa kolminkertaisesta tuotosta.  

Joskus on tilanteita, jolloin puusto kärsii ravinne-epätasapainosta niin paljon, ettei kehity ilman terveyslannoitusta. Tällöin 40 prosentin tuottokaan ei ole mitenkään tavatonta.” 

4. Metsänlannoitus on uhka ympäröiville vesistöille. 

”Kun lannoitus tehdään oikein, metsänhoidon suosituksia ja sertifiointeja noudattamalla, se ei ole uhka vesistöille. Lannoituksia ei tule tehdä liian karuille alueille, liian lähelle vesistöjä tai muulla tavoin soveltumattomiin kohteisiin, joissa huuhtoutumisriskiä esiintyy. Myöskään 1. tai 2.luokan pohjavesialueilla ei tule tehdä metsälannoituksia. Metsänlannoituksissa on aina huolehdittava riittävistä suojakaistoista vesistöille.  

Lannoituksen oikealla ajoituksella ehkäistään myös vesistövaikutuksia. Metsänlannoitus kannattaa tehdä ureaa lukuun ottamatta varhain keväällä, jolloin kasvien ravinteiden otto on kaikkein tehokkainta.” 

5. Lannoittaminen heikentää metsän lajistoa. 

”Osa metsän eliöistä hyötyy lannoituksesta, osa taas ei. Tyypillisiä lannoituksesta hyötyjiä ovat heinäkasvit, mutta myös puolukka ja mustikka viihtyvät tutkimusten mukaan lannoitetuissa metsissä ja saattavat tehdä enemmän satoa.  

Typpilannoitus voi hetkellisesti heikentää sienijuurten toimintaa ja vaikuttaa siten puiden ja sienten väliseen symbioosiin. Lannoitus tehdään kuitenkin tyypillisesti kerran metsän eliniässä, joten siitä ei jää tutkimusten mukaan pysyvää vaikutusta sienijuuriin tai muuhunkaan eliöstöön.” 

6. Lannoituksen vaikutus hiilinieluihin on mitätön, kun huomioidaan lannoitteen valmistuksesta ja kuljetuksesta aiheutuneet hiilipäästöt. 

”Ei pidä paikkaansa. Kasvatuslannoitus lisää hiilen sitoutumista puustoon ja maaperään kymmenkertaisesti, määrä on noin 11 000–14 000 kiloa hiilidioksidia hehtaarille. Karkeasti voi sanoa, että lannoitteen valmistuksen, kuljetuksen ja maasta vapautuvan hiilen osuus on noin 10 prosenttia tästä. Toisin sanoen hyöty on moninkertainen haittoihin nähden. 

On myös hyvä muistaa, että typpilannoitteiden valmistusteknologia on kehittynyt valtavasti ja kehitys jatkuu edelleen. Lannoitteen valmistuksesta aiheutuvat ilmastopäästöt ovat murto-osa vuosikymmenten takaiseen verrattuna.” 

7. Kannattaa enemmin käyttää rahat uuden metsän ostoon kuin lannoittaa olemassa olevia metsiä. 

”Metsällä on monia arvoja, joista kaikkea ei voi mitata rahassa. Jos väitettä kuitenkin tarkastellaan taloudellisesta näkökulmasta, niin väite ei pidä paikkansa. Metsän keskituotto sijoituksena on ollut kymmenisen prosenttia vuosina 2017–2022. Lannoituksella puolestaan saadaan keskimäärin 20 prosentin tuotto, joten lannoitukseen sijoitettu pääoma tuottaa paremman koron.” 

8. Metsät ovat siirtymässä tuleville sukupolville, joten niitä ei enää kannata lannoittaa. 

”Kääntäisin tämän niin päin, että lannoittaminen nimenomaan kannattaa silloin, kun ajatellaan tulevien sukupolvien parasta. Lannoitetut metsät ovat elinvoimaisia, ja sitä kautta hakkuumahdollisuudet ovat hyvät. Näin tulevat sukupolvet saavat metsästä hyvää tuottoa niin halutessaan. Lannoitetut metsät ovat siis hyvää perintöä jälkipolville.” 

Artikkeli on julkaistu Leipä leveämmäksi 1/2025 -lehdessä.