Kannattaako syysviljojen lannoitusta keväällä kiirehtiä?

Syksy 2024 jatkui lämpimänä pitkään, ja syysvehnät ehtivät versoa hyvin. Erinomaisesti talvehtineet syysviljat paljastuivat keväällä lumipeitteen alta.  

Kevään merkkejä ilmaantui tänä vuonna poikkeuksellisen varhain, mikä kirvoitti ajatuksia aikaisista kevätlannoituksista jo maaliskuun alkupuolella.  Myös viime kevään ainoaksi sateeksi jäänyt lumisade oli piirtynyt mieleen. 

Syksyn toimenpiteet näkyivät keväälläkin 

Syyslannoituksen vaikutus näkyi syysvehnän typenotossa jo kasvukauden lopulla, ja parin typpikilon ero näkyi myös kevään ensimmäisissä mittauksissa.  

Syyslannoitus paransi typenkäytön tehokkuutta kasvukaudella kolme prosenttiyksikköä sekä syyskuun alussa että lokakuussa kylvetyillä syysvehnillä. Syyslannoitus paransi myös satotasoa ja valkuaispitoisuutta. 

Suotuisa kasvukausi tasoitti koejäsenten välisiä eroja keväällä, ja maasta mineralisoitui Yara Kotkaniemessä keskimääräistä enemmän typpeä. Viime vuoden kaltaisissa haastavissa ja kuivissa kevään olosuhteissa korostuu syksyllä vahvaksi ehtivän kasvuston ja juuriston merkitys. 

Myöhään kylvettyjen koejäsenten vähäisempi tähkämäärä ja matalampi sato johtivat korkeampaan valkuaiseen.   

Myös lannoitusstrategian valinnalla vaikutetaan tehokkaasti sadon ja valkuaisen muodostumiseen. Korkein typenkäytön tehokkuus saavutettiin, kun syyslannoituksessa panostettiin fosforiin ja kaliumiin typen ohella. Sekä korkea sato että valkuainen saavutettiin, kun kasvusto oli jo keväällä tiheä, ja kasvukauden lannoitusten painopiste oli aikaisessa korrenkasvuvaiheessa. 

Kevätlannoituksen ajoitus tutkittavana 

Vaikka routa suli nopeasti, alkukevät jatkui pitkään viileänä. Syysvehnän ravinteidenotto alkoi kasvukauden alkaessa huhtikuun puolivälissä, kun lannoitetut koejäsenet ohittivat nollaruudun typenotossa.  

Toukokuun toisen viikon alussa alkanut syysvehnien korrenkasvuvaihe kesti pitkään, mikä osaltaan selittää onnistuneita satoja. Typen riittävä saatavuus tässä vaiheessa oli erityisen tärkeää sadonmuodostukselle, kun toukokuun puolessavälissä kasvustoista mitattiin viikossa jopa 50 kilon typenottoja (BBCH 31–32). 

Kevätlannoituksen ajoituskokeessa jokaisen ajoituksen ensimmäinen typpilannoitus oli suunniteltu 110 kilon suuruiseksi, ja aikainen kevätlannoitus tehtäväksi niin aikaisin kuin mahdollista. Lannoitus tehtiinkin jo 11. maaliskuuta, mutta se päätettiin jakaa siten, että maaliskuun typpilannoituksessa annettiin 30 kiloa ja loput 80 kiloa myöhemmin, 3. huhtikuuta.  

Jaetulla kevätlannoituksella haluttiin hallita erittäin varhaiseen lannoitukseen liittyviä epävarmuuksia, mutta samalla varmistaa aikainen typen saatavuus. Normaalisti ajoitettu kevätlannoitus tehtiin 4. huhtikuuta ja myöhäistetty puolestaan 2. toukokuuta, vielä ennen korrenkasvun alkua.  

Kaikki koejäsenet lisälannoitettiin korrenkasvun alussa (40 kg typpeä) ja tähkän tultua esille (20 kg typpeä). 

Lannoituksen ajoituksella ei vaikutusta tähkien määrään 

Aikaisella kevätlannoituksella ja korkealla typpimäärällä voidaan tukea kasvuston keväistä pensomista etenkin harvemmissa kasvustoissa. Kuluneella kasvukaudella syysvehnäkasvustot olivat lämpimän syksyn jäljiltä tiheitä jo valmiiksi.  

Kokeessa kevätlannoituksen ajoituksella ei ollut vaikutusta tähkien lukumäärään, mutta suurin sato saatiin keskimmäisellä ajoituksella, joka kuitenkin oli verrattain aikainen.  

Kasvukausi suosi syysviljoja – riittääkö 170 kg typpeä? 

Kuluneella kasvukaudella syysviljoista saatiin huippusatoja. Korkeissa satotasoissa riittävä lisätyppilannoitus on tärkeää valkuaisen nostoon ja sadon laatutavoitteiden varmistamiseksi. 

Laadukkaan huippusadon saavuttaminen on haastavaa tasapainoilua, jossa ratkaisevaa on onnistuneen lannoitusstrategian lisäksi täsmälevityksen hyödyntäminen osana typen optimointia.  

Joustamattomat lannoitusrajat eivät kuitenkaan aina mahdollista korkeilla satotasoilla laadukkaan viljan tuottamista. Myös ruuantuotannon päästöjä tarkasteltaessa tulee varmistua siitä, että sadon laatu täyttää asetetut tavoitteet. Lisäksi päästöjen laskenta tulisi tehdä aina satokiloa kohden.

Korkea sato ja valkuainen saavutettiin, kun kasvusto oli jo keväällä tiheä, ja kasvukauden lannoitusten painopiste oli aikaisessa korrenkasvuvaiheessa.