kesäkuuta 07, 2022

Muista ottaa raaka-ainenäytteet nurmirehustasi!

Paras tapa varmistaa nurmien lannoituksen onnistuminen on ottaa nurmisäilörehusta raaka-ainenäytteet kivennäis- ja hivenainemäärityksellä sadonkorjuun yhteydessä. Jotta pystyt tarkentamaan lannoitusta tuleville vuosille, kannattaa satoisimmilta lohkoilta ottaa oma edustava näyte analyysiin. Analyysitulos kertoo, onko raakavalkuaispitoisuus jäänyt matalaksi ja typpi loppunut kesken sadonmuodostusta tai onko jokin muu ravinne ollut rajoittavana tekijänä. Tuotantoeläinten terveyden kannalta nurmirehun seleenianalyysi on olennainen osa analyysipakettia.

Analyysitulosten tulkinnassa sinulla on apuna Yaran lannoiteasiantuntijat. Tässä jutussa keskitytään nurmirehun raakavalkuaispitoisuuteen sekä kalium- ja seleenipitoisuuksiin.

Matala tai liian korkea raakavalkuaispitoisuus

Ensimmäisen nurmisadon määrän noustessa yli 4 t ka/ha tarvitaan riittävän raakavalkuaispitoisuuden saavuttamiseen 100 kg typpilannoituksen lisäksi myös maasta vapautuvia ravinteita. Satoisat timoteilajikkeet käyttävät typen tehokkaasti kuiva-ainesadon muodostamiseen ja typen loppuminen näkyy ensimmäisenä matalana raakavalkuaispitoisuutena.

Syynä matalaan raakavalkuaispitoisuuteen voi olla myös alennettu typpilannoitus (80 kg N/ha) tai liiallinen lietteen käyttö, jolloin typenkäytön esteenä on ollut jokin muu ravinne.

Liian korkeita raakavalkuaispitoisuuksia esiintyy, jos korjatun nurmirehun apilapitoisuus on korkea tai että heinänurmi on ollut harvaa ja alhaisen sadon johdosta typpeä on ollut ylen määrin käytettävissä. Hyvin lehtevässä natavaltaisessa, mutta pienessä, nurmisadossa voi raakavalkuaispitoisuus myös nousta yllättävän korkeaksi.

Matala tai liian korkea kaliumpitoisuus

Kuivina keväinä nurmisadoista on mitattu hyvin korkeita kaliumpitoisuuksia. Poikimahalvausriski on ollut alueilla, joilla sitä ei normaalisti ole esiintynyt. Kuivuuden seurauksena kaliumpitoisuus on kohonnut maan viljavuuskaliumin ollessa jopa ’punaisella’. On myös muistettava, että ensimmäisen nurmisadon lannoituksessa käytetyn karjanlannan kalium nostaa nurmisäilörehun kaliumpitoisuutta tehokkaasti. Myös mädäte sisältää runsaasti kaliumia ja sen käytön vaikutusta ensimmäisen nurmisadon kaliumpitoisuuteen on hyvä seurata.

Tämä kevät on kosteusoloiltaan verrattain normaali ja nurmisadon kaliumpitoisuus kuvastanee tänä vuonna hyvin lannoituksen onnistumista. Matala, lähellä 20 g/kg ka kaliumpitoisuus viittaa siihen, että kaliumin voi olla sadonmuodostusta ja typenkäyttöä rajoittava tekijä. Tällaisille lohkoille tulisi perustamisvaiheessa käyttää Yara BIOTIITTI 5 t/ha turvaamaan kaliuminsaanti satovuosina. Myös karjalannan kalium ja YaraMila NK2 kuuluvat näiden nurmilohkojen lannoitevalikoimaan. Tarvittaessa kaliumia kannattaa täydentää myös erillisellä Yara KALIUMSUOLA – lannoituksella.

Nurmirehun seleenipitoisuus

Nurmirehun tasainen seleenipitoisuus on olennaisen tärkeä tuotantoeläinten terveyden kannalta. Yaran lannoitteissa seleeni on lannoiterakeen sisällä, jolloin se levittyy tasaisesti lannoituksen yhteydessä ja on käyttäjälleen turvallista levittää.

Lannoitettaessa Yaran lannoitteilla ensimmäisen nurmisadon seleenipitoisuus on tavoitetasolla eikä kivennäisruokinnassa tarvita enää seleenipitoista kivennäisrehua. Nurmirehun analysointi on myös seleenipitoisuuden osalta tärkeää, jotta ali- tai yliannostelua ei tapahdu.

Matalia seleenipitoisuuksia esiintyy yleensä karjanlannan täydennyslannoituksen yhteydessä, mikäli YaraMila- tai YaraBela-lannoitteesta tulevan typen osuus on alle puolet kokonaistypestä. YaraBela SELEENISALPIETARI on vaihtoehto, mikäli karjanlannan typen osuus ylittää puolet.