YaraLive Typen hallinta 4.3.2021

Uusilla lajikkeilla tehokas typenotto

Mika Isolahti, Boreal Kasvinjalostus Oy
Kevätviljoista on tullut viime vuosina markkinoille useiden eri kasvuaikaluokkien lajikkeita, joiden sadontuottokykyä ja agronomisia ominaisuuksia kasvinjalostuksella on parannettu merkittävästi. Jotta uusien lajikkeiden satopotentiaali realisoituisi ja samalla valkuaispitoisuus säilyisi tavoitellun korkeana, on tärkeää huolehtia kasvuston riittävästä typensaannista.

Tavoitteena on kasvien tarpeenmukainen lannoitus, ei ali- tai ylilannoitus. Paitsi kasvinviljelyn kannattavuuden myös ympäristövaikutusten kannalta on tärkeää, että kasvien typenotto on mahdollisimman tehokasta. On hyvä huomata, että kasvien typenotossa on eroja sekä kasvilajien välillä että niiden sisällä.

Lajikkeiden välillä kasvuaika on suuri vaikuttava tekijä, mikä kannattaa ottaa huomioon lannoitusstrategiaa valittaessa. Aikaisilla lajikkeilla kasvurytmi on niin nopea, ettei typen jakamisesta ole hyötyä. Sen sijaan myöhäisillä lajikkeilla jaettu typpilannoitus on tärkeä keino sadon laadun ja taloudellisen tuloksen optimoimiseksi. Etenkin myöhäisillä korkean satopotentiaalin lajikkeilla sadon valkuaispitoisuus voi jäädä liian alhaiseksi sadon käyttötarkoitukseen nähden.

Hyvissä olosuhteissa typen lisälannoituksella voidaan parantaa sadon laatua ja määrää. Heikommissa kasvuolosuhteissa taas voidaan typen lisälannoitus jättää tekemättä, jos arvioidaan lisälannoituksen satovaikutuksen jäävän pieneksi.

Borealin lajikkeista jaetusta typpilannoituksesta hyötyvät mm. myöhäiset kaurat Oiva, Taika, Donna ja Inka, kevätvehnät Helmi, Iisakki, Jaarli ja Leidi. Jaetusta lannoituksesta hyötyy myös uusi kotimainen mallasohralajike Fennica, jolla on paitsi korkea sadontuottokyky myös luja korsi, joka kestää voimakastakin typpilannoitusta. Hyvissä kasvuolosuhteissa valkuaistaso voi jäädä korkean satopotentiaalin mallasohralla liian matalaksi. Monitahoisilla ohrilla ei lannoituksen jakamisella saada hyötyä. Tämän vuoksi typpi kannattaa antaa niille keväällä kylvön yhteydessä.

Jalostajan kokeet, sekä tekniset kokeet ovat osoittaneet, että ideaaliolosuhteissa kasvien typenotto on tehokkainta ja tarve suurinta. Kannattaa siis seurata olosuhteita ja kasvien kuntoa ja antaa lisätyppeä silloin, kun lisälannoitukselle on odotettavissa vastetta.

Anne Kerminen
Typen käyttö viljeltyä peltohehtaaria kohti on laskenut Suomessa vuosien saatossa. Typen käyttö oli 1990-luvun alussa 160 kg viljeltyä peltohehtaaria kohti. Vuonna 2019 luku oli kuitenkin enää vain 105 kg/ha.  Nykykäytöstä 34 kg/ha on peräisin karjanlannasta ja 71 kg mineraalilannoitteista, ilmenee Kantar TNS Agri Oyn tilastoista. Kevätvehnän viljelijöistä noin puolet ilmoitti vuonna 2019 tehdyssä kyselyssä tekevänsä lisälannoituksen kevätvehnälle. Muilla viljoilla ja öljykasveilla lisälannoitus oli harvinaisempaa.

Tarkan typpilannoitusmäärän arvioiminen viljoille lannoituksen suunnitteluvaiheessa on vaikeaa, koska maasta vapautuva typpimäärä ei ole tiedossa, samoin kasvuston tarvitsema ravinnemäärä selviää vasta kasvukauden edetessä. Tämän takia kylvön yhteydessä on hyvä antaa pellon viljavuuden mukainen fosfori ja kaliumlannoitus, sekä typpeä niin paljon, että kasvusto kehittyy sillä pensomisvaiheen ohitse.

Mikäli viljelijällä on ollut tapana tehdä koko lannoitus kerralla keväällä, on hyvä huomioida se, että kun lannoitus tehdään useammassa osassa, on yleensä tarpeen vaihtaa kylvölannoite enemmän fosforia ja kaliumia sisältäväksi, jotta ravinteiden käyttö säilyy tasapainoisena.

Yara Kotkaniemen tutkimustilalla tehtyjen N-Prognos -analyysien perusteella tiedetään, että viljojen nopean kasvun vaihe ajoittuu kesäkuun neljälle viikolle ennen juhannusta. Juhannukseen mennessä kasvuston ottama typpi ennustaa tarkasti tulevaa sadon määrää. Korrenkasvuvaiheessa tehtävällä lisälannoituksella pystytään tasoittamaan kasvustoa, lisäämään tähkien määrää ja lehtipinta-alaa hallitusti. Mitä pidempi tämä kehitysvaihe on, sitä enemmän jyväaiheita ehtii muodostua. ”Vilu viljan kasvattaa” on vanhastaan tiedetty totuus.

Alkukasvukauden lannoitemäärällä on selkeä vaikutus kasvuston rakenteeseen. Liiallinen kevätlannoitus ennen korrenkasvua tuottaa liiaksi versoja, jotka ovat herkkiä lakoutumaan. Lannoituksen jakaminen useampaan osaa vähentää lakoutumista märkinä vuosina. Oikean lisälannoitusajan määrittäminen edellyttää kasvun seuraamista lohkoittain ja lohkon sisällä. Viljelijä voi tehdä pelloilleen nolla- ja ylilannoitusruutuja, joiden kasvusta voi päätellä oikean lisälannoitusajan korrenkasvun aikaan.

Atfarm-satelliittipalvelu mahdollistaa kaikille viljelijöille ilmaisen kokeilun täsmälannoitukseen yhdelle lohkolle ja biomassakartat kaikille tilan lohkoille. Tarkimman lohkon sisäisen vaihtelun huomioivan lisälannoituksen voi tehdä Yara N-Sensorilla, joka mittaa kasvustoa reaaliajassa samalla kun lannoitetta levitetään.

Oikea aika valkuaisen nostoon tehtävälle lisälannoitukselle on vasta, kun tähkä on tullut esille. Hyvän kasvuston valkuaisen nostaminen esim. 1 %-yksikön verran vaatii typpeä n. 20-30 kg/ha sekä rikkiä vähintään 1 kilon / typpikilo.

Lisälannoituksen edut vaihtelevat vuodesta toiseen. Suurimmat tuotot saa, kun hyvinä vuosina onnistuu tuottamaan suuren sadon ja riittävän korkean valkuaisen esim. myllyvehnästä tai mallasohrasta. Toisaalta heikkoina vuosina käyttämättä jääneet ravinteet parantavat typenkäytön tehokkuutta ja vähentävät turhia kustannuksia.

Vastauksia kysymyksiin

Maasta mineralisoituvan typen huomioonotto - ja mineralisoinnin maksimointi?
Maasta mineralisoituva typpi vaihtelee paljon lohkolta toiselle ja vuosien välillä. Helppo tapa seurata omia peltoja on tehdä niille nolla- ja ylilannoitusruutuja.

Paljonko valkosipuli kestää typpeä? Monestikko voi lannoittaa?
Paljon! Yleensä tarvitsee ravinteita runsaasti. Typpeä noin 90-120 kg.

Onko esimerkkejä viljojen alla käytettävien kerääjäkasvien merkityksestä pellon typpivarantojen suhteen. Vähentääkö vai lisääkö liukoisen typen määrää?
Tätä ei ole tutkittu Kotkaniemessä, joten mitään lukuja en osaa sanoa. Keräjääkasvin ideana on ottaa talteen viljelykasvilta mahdollisesti yli jäänyt typpi. Eli sen pitäisi alkaa kasvaa nopeasti puinnin jälkeen. Jos käytetään apilaa, se sitoo myös typpeä lisää maahan.

Typen vapautuminen onkin sitten mutkikkaampi juttu. Se riippuu kasvimassan laadusta (apilaa vai ei) ja siitä, koska kerääjäkasvi muokataan maahan. Parasta olisi muokata vasta keväällä, jotta typpeä ei hukkaantuisi talven aikana. Se vapautuu sitten sen mukaan kuin kasvimassa hajoaa seuraavana kasvukautena, kun on riittävän kosteaa ja lämmintä.

Kasvien typen käytön yhteydessä puhutaan usein rikin merkityksestä. Jos sitä ei lannoitteessa ole, niin onko tämä syytä antaa kasvustoon ruiskutuksin?  Tässä tullee kuitenkin viivettä rikin saantiin, koska peltoa, jossa kasvustoa ei ole, niin ei ole varmaan mieltä ruiskuttaa.

Rikistä olikin jo puhetta. Rikkiä kannattaa antaa jo kylvön yhteydessä, sillä on paras teho. Viljoilla rikkiä pitää käyttää N:S 7-10:1 ja öljykasveille enemmän 5:1. Lisälannoitteessa pitää aina olla rikkiä. Jos maassa on rikinpuutetta, niin käytä YaraBela Sulfania.

Kuinka nopeasti Yara Nitrabor vaikuttaa ja nopeuttaako levityksen jälkeinen sade tehoa?
Nitrabor on pelkkää nitraattityppeä ja se liikkuu maassa nopeasti. 2- 3 päivässä se on juuristossa. Sade tietysti auttaa.

Yara N-Tester
N-Tester BT:lla voi mitata viljojen lisätyppilannoitustarvetta lajikekohtaisesti korrenkasvuvaiheessa nykyisin myös kauralla. Kehitämme nyt myös toista mittausaikaa lippulehtivaihteen mittauksiin.

Lue lisää: https://www.yara.fi/lannoitus/tyokalut/yarairix/