Viljan ravinteiden otto

Viljan käytettävissä olevat ravinteet vaikuttavat merkittävästi saatuun satotasoon ja valkuaispitoisuuteen muiden kasvutekijöiden ollessa kunnossa. Viljasadon ravinnepitoisuus vaihtelee kasvilajin mukaan, mutta myös kasvupaikan ravinnepitoisuus vaikuttaa siihen.

Yksi tapa arvioida maan ravinnevarojen kehittymistä on laskea sadon mukana maasta poistuvien ravinteiden määrä. Pellon viljavuus säilyy ennallaan, kun poistuvat ravinteet korvataan viljelykierron aikana. Laskelmassa on kuitenkin lisäksi huomioitava esim. kaliumin huuhtoutuminen karkeilta mailta ja fosforin sitoutuminen käyttökelvottomaan muotoon. Seuraava taulukko on keskiarvo viljojen ravinnesisällöstä ja tarkempaan tulokseen pääsee analysoimalla laboratoriossa todellisen korjatun sadon ravinnesisällön tai rehutaulukoista.

Viljasadoissa keskimäärin poistuvat ravinteet: kg/t kuiva-ainetta

kg/t ka	N	P	K	S	Mg
Jyvät	20–21	4–4,5	5–6	1,4–1,6	1,3–1,6
Jyvät + oljet	24–27	5–5,5	17–21	3,1–3,6	2,3–2,6

Lähde: MMM ja MTT rehutaulukot

Esimerkki kauran hivenravinteiden otosta

Viljojen ravinteiden otto keskittyy alkukesään. Suomen valoisassa kesässä kasvien ravinteiden otto on nopeaa ja alkukehityksen varmentamiseksi ravinteita on oltava viljan käytössä heti orastumisen jälkeen. Orgaanisesta aineesta ravinteet vapautuvat vasta maan lämmetessä mikrobitoiminnan käynnistyttyä, siksi hyvä kasvuun lähtö on aina varmistettava mineraalilannoituksella kylvön yhteydessä.

Karjanlanta ja kierrätysravinteet

Typen ja kaliumin ottomäärät ovat yhtä suuret ja saavuttavat huippunsa tähkän tullessa esiin. Vilja voi ottaa esimerkiksi typpeä jopa 40 kg/ha viikossa kasvun ollessa kiivaimmillaan.

Maan lämpötila vaikuttaa suuresti fosforin käyttökelpoisuuteen. Keskilämpötilan ollessa +13 astetta, fosforin käyttökelpoisuus on vain 30 prosenttia siitä, mikä se on +21 celsiusasteen lämmössä. Yara Megalab -kasvianalyyseista voidaan nähdä, että fosforin puute on yleistä viljoilla viileinä keväinä.

Kasvukauden alussa ravinteiden otto on nopeaa

Yara Kotkaniemessä on mitattu viljojen ravinteiden ottoa kasvukauden aikana. Huomio kiinnittyy typen ja kaliumin suureen ottomäärään kasvukauden alussa. Kasvuston kehittymiselle on ratkaisevaa, että kaikkia ravinteita on koko ajan kasvin käytössä. Puutteet johtavat viljan kehityksen hidastumiseen ja sadon laskuun. Kasvuston ravinteiden kokonaismäärä nousee tuleentumiseen asti. Ainoastaan kaliumin määrä alkaa laskea kasvukauden lopulla. Kevätvehnäkasvuston kokonaisbiomassa oli 26.8. 12 900 kg/ha.

Uudet satoisat lajikkeet tarvitsevat tasapainoisen lannoituksen

Satotasojen ollessa hyvät kannattaa lannoitukseen panostaa, jotta saa uusista huippusatoisista lajikkeista täyden hyödyn. Viljan alilannoittaminen johtaa matalaan valkuaistasoon ja hyvänkin maan köyhtymiseen, ellei poistuvia ravinteita korvata. Kylvön yhteydessä annetaan kaikki tarvittava fosfori ja kalium lohkolle sopivana YaraMila-lannoitteena. YaraBela-lisälannoitus tehdään kasvukauden tarpeen mukaan. YaraVita-lehtilannoitteilla on helppo turvata viljan hiventarve.

Esimerkki: 6000 kg (5160 kg ka) sadossa poistuvat pääravinteet