Lannoituksen jakamisella on pitkä tutkimushistoria Suomessa

Kevätvehnän lannoituksen jakoa ja lisälannoitusta on tutkittu Yara Kotkaniemen tutkimustilalla jo 1980-luvulta alkaen. Vuoden 1989 Leipä leveämmäksi -lehden artikkelissa vertaillaan eri vehnälajikkeiden lisälannoitusta sadon nostamiseksi, sekä valkuaisen nostoa ja sen kannattavuutta jyvän täyttymisvaiheessa. Perusperiaate on pysynyt samana, mutta nykyisin lannoitusta tarkennetaan kasvukauden tarpeen mukaan uusilla täsmälannoitustyökaluilla, kuten Atfarm-satelliittipalvelulla.

Yara Kotkaniemen kevätvehnän lannoituskokeen tuloksista selviää, että kasvukaudella KWS Mistral hyödynsi ravinteet tehokkaasti.
Lähde: Yara Kotkaniemi, 2020.

Yara Kotkaniemen kevätvehnän lannoitusstrategiakokeessa viime kesänä 2020 käytettiin kevätvehnälajikkeena KWS Mistralia. Oheinen koetulos osoittaa, että lajike hyödynsi annetut ravinteet todella tehokkaasti niin kertalannoituksena kuin jaettunakin lannoituksena. Vihdissä kasvukauden kosteusolot olivat kasvulle suotuisat ja satotaso sen mukainen.

160 kilon typpilannoitus ei riittänyt nostamaan valkuaistasoa optimaaliseksi edes jaettuna useampaan osaan. Lannoituksen jakaminen on kuitenkin järkevää sekä talouden että ympäristön näkökulmasta. Silloin on mahdollisuus reagoida erilaisiin kasvukausiin sekä tarkentaa lannoitusta pellon eri osissa. Atfarm ja N-Tester BT auttavat kohdentamaan lannoituksen niin, että myös valkuainen saadaan nostettua vaaditulle tasolle.

Ravinteiden käytön tehokkuus oli kokeessa  huippuluokkaa. 8390 kilon sadossa ja 11,5 % valkuaisella jyviin sitoutui 169 kiloa typpeä, 28,5 kg fosforia ja 38 kg kaliumia. Typen käytön tehokkuus (NUE=jyväsadossa poistunut typen määrä / lannoituksena annettu typen määrä) oli 169/160 = 106 %.