Seleenilannoitusta suomalaisten terveydeksi

Seleenilannoitus nostaa tehokkaasti, turvallisesti ja edullisesti suomalaisten seleeninsaannin terveyden kannalta hyvälle tasolle. Seleeni on ihmisille ja kotieläimille välttämätön hivenaine.

Seleenilannoitusta on tehty Suomessa Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä vuodesta 1984 väestön seleeninsaannin turvaamiseksi.

Seleeni siirtyy lannoitteista kasveihin, rehuun, maitoon ja lihaan ja nostaa elintarvikkeiden seleenipitoisuutta. Ilman seleenilannoitusta kasvit eivät saa riittävästi seleeniä suomalaisesta maaperästä.

Mitä seleeni on?

Seleenin löysi ruotsalainen tiedemies Jacob Berzelius (1779−1848) vuonna 1817. Seleeni on ihmisille ja eläimille välttämätön hivenalkuaine, jota tarvitaan vastustuskyvyn kehittämiseen. Se suojaa oksidatiivista stressiä vastaan. Lihakset, sydän, verisuonet ja kilpirauhanen tarvitsevat seleeniä.

Seleeni ei ole kasveille välttämätön alkuaine. Tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että seleeni parantaa myös kasvien stressinsietokykyä esimerkiksi voimakkaissa lämpötilan muutoksissa.

Miksi seleenilannoitus on tarpeellista Suomessa?

Suomalaisessa maaperässä seleeni ei ole kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Tähän vaikuttaa maan happamuus ja ilmasto-olosuhteet.

Seleenin pitoisuus ravinnossa perustuu maaperän seleenivaroihin ja maaperän ominaisuuksiin. Tunnettuja seleeninpuutosalueita on Suomen lisäksi muualla Euroopassa, Uudessa Seelannissa, Afrikassa ja Aasiassa. Kiinassa seleeninpuutoksesta johtuvaa Keshnanin sairautta tavataan edelleen. 

Seleeni eläinten terveyden ylläpidossa

Seleenin tarve eläimilläSeleeni on välttämätön kaikkien eläinten kasvulle ja lisääntymiselle. Sen tarve vaihtelee eläinlajin mukaan. Suomessa seleenin saantisuositus on esimerkiksi siipikarjalla 0,1–0,2 milligrammaa kuiva-ainekiloa kohti ja naudalla 0,1 milligrammaa. Lehmien maidontuotanto lisää seleenin tarvetta.

Nautojen ja sikojen lihasrappeuma on tunnettu seleeninpuutoksesta johtuva sairaus. Seleenin puute oireilee myös piilevänä. Kun eläimen immuunijärjestelmä heikkenee, sen vaikutukset erilaisiin tulehdussairauksiin heikkenee. Seleenin puutos näkyy esimerkiksi lypsylehmissä monin tavoin: kohtutulehduksena, maidon soluluvun kasvuna ja utaretulehduksena.

Seleenilannoituksella parannetaan eläinten hyvinvointia ja ehkäistään seleeninpuutossairauksia. Seleenilannoitus vähentää tarvetta lisätä seleeniä rehuihin sekä eläinten seleenilääkitystä.

Lannoituksella kotoiseen rehuun 100 % orgaanista seleeniä

Seleenin lisäys on taitolaji

Kasvit ottavat maasta juurillaan lannoitteiden epäorgaanista seleeniä ja muuttavat sen orgaanisiksi seleenipitoisiksi valkuaisaineiksi, joita eläimet pystyvät hyödyntämään paremmin kuin epäorgaanista seleeniä. Seleenilannoituksen on todettu olevan edullisin ja tehokkain keino lisätä seleeniä karjan ruokintaan.

Nykyisillä seleenipitoisilla lannoituksella säilörehun seleenipitoisuudeksi tulee noin 0,2 milligrammaa kuiva-ainekiloa kohti. Kevätsadon rehut sisältävät hieman enemmän seleeniä kuin kesä- ja syyssatojen rehut. Seleenittömällä lannoitteella tai luonnonmukaisesti tuotettu nurmi- ja viljarehu sisältää vain noin kymmenesosan verrattuna seleenilannoituksella tuotettuun rehuun.

Lannoitus joka sadolle

Suomen olosuhteissa seleeni muuttuu maassa nopeasti niukkaliukoiseen muotoon. Seleenilannoitusta ei voi siksi tehdä varastoon, vaan se on annettava vuosittain ja nurmirehutuotannossa jokaiselle sadolle erikseen. Kasvijätteissä, karjanlannassa ja orgaanisissa lannoitteissa oleva seleeni ei ole kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

Seleenin lisäys on taitolaji

Lannoitteisiin lisättävän seleenin määrästä päättää maa- ja metsätalousministeriö. Yaran lannoitteissa seleeniä on 15 milligrammaa lannoitekilossa ja karjanlannan täydennykseen käytettävässä YaraBela Seleenisalpietarissa 25 milligrammaa kilossa.

Lannoitteiden seleenilannoitusta on muutettu vuosina 1990, 1998 ja 2007 väestön seleeninsaannin mukaan. Seleeni lisätään lannoitteisiin selenaattina, jotta mahdollisimman suuri osa siitä olisi kasvien hyödynnettävissä.

Seleeni on liian suurina pitoisuuksina myrkyllistä. Siksi seleenin lisääminen lannoitteisiin on tehtävä huolellisesti. Yara on Suomen tehtaillaan kehittänyt menetelmiä, joiden avulla seleeni lisätään turvallisesti lannoitteiden valmistuksen ns. märkärakeistusvaiheessa. Sen ansiosta Yaran lannoitteissa seleeni on tasaisesti koko lannoiterakeessa, ei ainoastaan rakeen pinnalla.

Seleenin saantia seurataan

Maa- ja metsätalousministeriön nimeämä Seleenityöryhmä seuraa maan, kasvien ja elintarvikkeiden seleenipitoisuuksia sekä väestön seleeninsaantia.

Seleenilannoitus on nostanut esimerkiksi nurmien seleenipitoisuuden kymmenkertaiseksi verrattuna seleenilannoitusta edeltävään aikaan ennen vuotta 1984. Luonnonmukaisesti tai ilman seleenipitoisia lannoitteita tuotettu säilörehu sisältää Seleenityöryhmän tutkimusten mukaan lähes kymmenen kertaa vähemmän seleeniä kuin tavanomaisesti, seleenipitoisilla lannoitteilla, tuotettu rehu.

Suomalaisten seleenisaanti on seleenilannoituksen avulla nostettu kansanterveyden kannalta tavoitetasolle. Kotieläinten seleeninpuutosairaudet, kuten sikojen ja nautojen lihasrappeumat, ovat nykyisin erittäin harvinaisia seleenilannoituksen ansiosta.

Lannoiteseleenin on todettu olevan turvallista myös ympäristön kannalta. Tutkimuksissa on selvitetty vesijohtoveden, pohjaveden, järvi- ja jokivesien sekä järvenpohjien seleenipitoisuuksia.

Ihmisten seleenin saanti

Ihmisten seleenin saantiValtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan naisten tulisi saada seleeniä 0,05 milligrammaa vuorokaudessa ja miesten sekä raskaana olevien ja imettävien naisten 0,06 milligrammaa. Tutkimusten mukaan suomalaisten seleeninsaanti saa nykyisin riittävää, keskimäärin 0,08 milligrammaa vuorokaudessa.

Tärkeimmät seleenin lähteet ovat maito, liha ja kala. Niistä saadaan noin 80 % seleenistä, loput saadaan viljatuotteista ja kasviksista. Myös kasvisruokavaliosta on todettu saatavan riittävästi seleeniä. Kasviksista seleeniä on eniten parsakaalissa ja sipulikasveissa.

Seleenityöryhmän mukaan esimerkiksi kulutusmaidon keskimääräinen seleenipitoisuus on ollut 0,22 milligrammaa kilossa kuiva-ainetta, juuston 0,39 milligrammaa, kananmunien 0,98 milligrammaa, sianlihan 0,18 milligrammaa, naudanlihan 0,21 milligrammaa, kirjolohen 0,43 milligrammaa ja vehnäjauhojen 0,14 milligrammaa.

Kananmunasta runsaasti sleeeniä

Seleenitunnus

YaraMila

YaraMila

Yara on suunnitellut parhaat lannoitteet suomalaisiin oloihin.

Tutustu lannoitteisiin

Kotkaniemen tutkimusasema

Kotkaniemen tutkimusasema

Tutkimme lannoitteiden tehoa suomalaisilla pelloilla Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalla.

Tutustu tutkimusasemaan