Fosfori ja karjanlanta

Karjanlantaa kannattaa levittää fosforitilaltaan heikoimmille lohkoille. Näin saadaan paras hyöty lannan ravinteista ja levitystyö tehostuu, kun lannan käyttömäärät ovat kohtuullisia.

Sian ja siipikarjan lannat sisältävät runsaasti fosforia. Näitä käytettäessä vuosittainen käyttömäärä kannattaa laskea lohkon fosforitarpeen mukaan. Siipikarjanlantaa käytettäessä voidaan antaa useamman vuoden fosforilannoitus kerralla, jotta lannan levitysmäärä saadaan riittävän suureksi levitystyötä silmälläpitäen. Fosforin viiden vuoden tasaus mahdollistaa lannoituksen suunnittelun tarkasti.

Nautakarjan lannoissa on vähemmän fosforia kuin muiden kotieläinten lannoissa. Mahdollisimman suuri osa liete- ja kuivalannasta kannattaa käyttää nurmen perustamisvaiheessa, vilja- ja kokoviljasäilörehulohkoilla. Virtsasta paras hyöty saadaan nurmen toisen ja kolmannen sadon lannoituksessa. Nurmille levitettäessä lietteen käyttömäärät täytyy pitää kohtuullisina, 20–30 m3/ha, sekä välttää lietteen levitystä ensimmäisenä satovuonna.

Satotasokorjauksen tai lantapoikkeuksen käyttö viljelysuunnittelussa parantaa maan viljavuusfosforin ylläpitoa, mikä on elintärkeää erityisesti nurmilohkoilla. Nurmisato vie fosforia pellosta 25–38 kiloa/hehtaari satotasosta riippuen. Lähes poikkeuksetta nautakarjan lannan fosfori ei riitä nurmen tarpeisiin, joten fosforia on lisättävä täydennyslannoituksessa.

Naudanlannan täydennykseen sopivat lannoitteet lohkon lisäfosforitarpeen mukaan:

Hyvässä kasvukunnossa olevilla lohkoilla kannattaa käyttää satotasokorjausta sekä fosfori- että typpilannoituksessa hyvälaatuisen rehun varmistamiseksi.