Ravinteiden merkitys mansikalle

Mansikka tarvitsee kaikkia ravinteita koko kasvukauden, mutta ravinteiden määrät ja suhteet vaihtelevat eri kasvuvaiheissa. Mansikka tarvitsee eniten ravinteita raakile- ja sadonkorjuuvaiheessa. Erityisen tärkeää on jakaa lannoitus koko kasvukaudelle.

Typpi

Mansikka tarvitsee typpeä koko kasvukauden ajan ja sen suurin tarve on raakilevaiheessa. Noin puolet kokonaistyppitarpeesta kulkeutuu marjoihin. Riittävä typen saanti on edellytys korkealle satomäärälle, koska typpi kasvattaa marjakokoa. Syksyllä satokauden jälkeen mansikka tarvitsee typpeä uusien kukka-aiheiden muodostumiseen.

Fosfori

Fosfori auttaa mansikan juuriston kasvua, niin keväällä kuin syksyllä. Fosforia tarvitaan kukkien, kukkavanojen ja siementen kehitykseen, ja sitä kautta mansikkasadon muodostumiseen.

Kalium

Kalium on tärkeä ravinne mansikan vesitaloudelle, sillä se parantaa nestejännitystä. Kalium lisää marjoissa sokerien ja happojen määrää, mikä vaikuttaa makuun. Kalium myös parantaa marjojen värittymistä. Syyslannoituksessa kalium on tärkeä ravinne, sillä se parantaa kylmänkestävyyttä.

Kalsium

Mansikka tarvitsee kalsiumia moniin tärkeisiin toimintoihin. Sen riittävä ja jatkuva saanti on tarpeellista mansikan juurten kasvulle, kasvin soluseinien vahvuudelle, marjojen laadulle ja kasvin terveydelle.

Boori

Riittävä boorin määrä on tärkeä siitepölyn laadulle ja pölyttymiselle ja siten sadon määrälle. Syksyllä mansikka tarvitsee booria kukka-aiheiden muodostumisvaiheessa.

Sinkki

Myös sinkki on tärkeä ravinne mansikalle. Sinkin puutos aiheuttaa merkittävää sadonmenetystä, marjakoon pienenemistä, marjojen surkastumista ja epämuotoisuutta sekä pientä lehtipinta-alaa.