Mansikka

Jokaisen mansikantuottajan tavoite on korkealaatuinen ja hyvä sato. On olemassa monia agronomisia tekijöitä, jotka vaikuttavat mansikkasadon määrään ja laatuun. Useat niistä ovat hallittavissa, kun hyödynnetään erilaisia viljelytekniikoita ja kiinnitetään huomiota ilmastoon ja kasvualustan laatuun.

Mansikan viljely

Mansikan kasvuvaatimukset

Mansikkalajikkeita on laaja valikoima. Joukossa on lajikkeita, jotka soveltuvat hyvin niin talvisiin ja kylmiin olosuhteisiin kuin keväthalloihin tai kesän lämpöön ja kuivuuteen. Lajikkeet vaihtelevat myös laajalti niiden lämpötilatarpeen sekä halutun kukinnan ja kypsymisajan mukaan. Suurin osa tuotannosta on keskittynyt lauhkean vyöhykkeen ja Välimeren ilmaston alueelle, leveysasteiden 28 ja 60 välillä, missä kesän keskilämpötila on keskimäärin 15–30 °C.

Veden saanti

Mansikka tarvitsee vettä tasaisesti. Veden saannin kannalta kaikkein kriittisin vaihe on marjojen muodostumisen ja kehittymisen aika (terälehtien putoamisesta raakilevaiheen loppuun asti). Liian vähäinen veden saanti aiheuttaa liian pienen lehtipinta-alan ja vähentää fotosynteesiä, minkä seurauksena sadon määrä vähenee. Vähentämällä kasvuston kastelua kukinnan loppuvaiheessa aiheuttaa teennäisen kuivuuden, jonka tuottama stressi lisää kukkien lukumäärää ja siten myös marjalukumäärää (erityisissä 60 päivän lajikkeissa). Sitä vastoin liian runsas vesimäärä aiheuttaa epämuodostuneita marjoja:

Epämuodostunut mansikka

Lämpötila

Erittäin korkeilla lämpötiloilla on negatiivinen vaikutus kasvuun. Liian korkea lämpötila haittaa fotosynteesiä ja heikentää kasvin sadontuottoa. Lämpötilat, jotka ovat yli 25 °C, voivat vähentää marjojen muodostumista ja liukoisten kiinteiden aineiden kokonaismäärää (TSS) sekä samanaikaisesti nopeuttaa hedelmien kypsymistä. Korkea lämpötila pienentää hedelmien kokoa ja aiheuttaa marjan pinnan lähellä olevissa kasvisoluissa vaurioita, pehmeyttä ja hajoamista.

Pölytys

Pölytys tapahtuu suurelta osin hyönteispölytyksenä, kuten mehiläisten ja kimalaisten välityksellä. Luonnonvaraisten kimalaisten ja mehiläisten lisäksi nykyään erityisesti tunneleissa ja kasvihuoneissa käytetään yhä useammin ostettuja kimalaisia ja mehiläisiä pölyttymisen varmistamiseksi. Heikko pölyyntyminen voi johtua erityisesti kylmistä olosuhteista, boorin puutoksesta, liian korkeista tai alhaisista lämpötiloista tai tuholaisten tai kasvitautien johdosta, mikä voi johtaa epämuodostuneisiin marjoihin.

Raija Roos
Raija Roos
Kasvihuonetuotanto, marjat, hedelmät ja taimistot