Jaettu lannoitus tukee sokerijuurikkaan pitkää kasvukautta

Sokerijuurikas hyödyntää ravinteita pitkän kasvukautensa aikana aina taimettumisesta syksyn korjuuseen saakka. Henri Eskola on huomannut, että lannoituksen jakaminen useampaan kertaan mahdollistaa kasvuston pysymisen hyvässä kasvussa koko kasvukauden ajan. Samalla se tukee myös juurikassadon laatua.

Hollolalainen Henri Eskola viljelee sokerijuurikasta seitsemättä vuotta. Tänä vuonna kasvia on noin 35 hehtaarilla. Viljelytoimet tehdään tilalla itse, ja vuosien aikana viljelyä on kehitetty määrätietoisesti peltojen kasvukuntoa sekä ravinnetasapainoa seuraten.

”Viljelyssä kannattaa katsoa kokonaisuutta pitkällä aikavälillä. Pelkkä yhden kasvukauden sato ei ratkaise kaikkea, vaan tärkeää on huolehtia peltojen sadontuottokyvystä ja ravinnetilasta myös tulevaisuutta ajatellen”, Eskola korostaa.

Hyvä alku kasvukauteen onnistuneesta kylvöstä

Eskolalla kevään työt alkavat kompostoidun broilerinlannan levityksellä. Tämän jälkeen sokerijuurikkaalle tulevat pellot kynnetään, kylvömuokataan joustopiikkiäkeellä ja jyrätään ennen kylvöä.

Kylvön yhteydessä Eskola käyttää sijoituslannoituksena YaraMila PROBETAa (15-4-8), joka on suunniteltu erityisesti sokerijuurikkaan tarpeisiin. Kasvustoa perustettaessa on pyritty antamaan noin kaksi kolmasosaa kasvukauden typpipanoksesta, josta noin 60 kiloa tulee kompostoidusta broilerinlannasta ja noin 75 kiloa YaraMila PROBETAsta.

Tilalla viljelymaat ovat pääosin hienoja ja karkeita hietoja. Näillä maalajeilla ravinteiden pidätyskyky on rajallinen, minkä vuoksi lannoituksen suunnitteluun kiinnitetään erityistä huomiota.

”Hietamailla ravinteet eivät säily maassa samalla tavalla kuin savimailla. Siksi ravinteiden saatavuudesta täytyy huolehtia kasvukauden aikana aktiivisesti.”

YaraMila PROBETAn sisältämiä hiveniä, erityisesti natriumia, Eskola pitää juurikkaan kannalta perusteltuna. Natrium on sokerijuurikkaalle tärkeä ravinne, sillä yhdessä kaliumin kanssa ne tukevat yhteyttämistä ja sokerin muodostumista.

”Hietamaillamme natriumpitoisuudet ovat luontaisesti melko matalia, joten PROBETAa käytettäessä natriumin osalta ei tarvitse olla huolissaan”, Eskola pohtii.

Hivenravinteet täydentävät lannoitusohjelmaa

Sokerijuurikas viihtyy korkeassa pH:ssa, mutta korkean pH:n kääntöpuolena joidenkin hivenravinteiden saatavuus heikkenee. Lehtilannoitteilla voidaan varmistaa hivenravinteiden saatavuus myös sadon laatua silmillä pitäen.

Sokerijuurikkaan kasvinsuojelutoimet alkavat noin kahden viikon kuluttua kylvöstä, ja tavallisesti käsittelykertoja on useampia. Toisen käsittelykerran yhteydessä Eskola täydentää kasvuston hivenravinteiden saantia YaraVita MANTRAC PRO -lehtilannoitteella.

”Korkeassa pH:ssa mangaanin ja boorin saatavuus kärsii helposti. Siksi lehtilannoitteiden käyttö ruiskutuksen yhteydessä on meillä vakiokäytäntö.”

Lisätyppeä rivien sulkeutuessa

Täydennyslannoitus tehdään, kun sokerijuurikkaan rivivälit alkavat sulkeutua. Käytännössä ajankohta osuu yleensä juuri ennen juhannusta tai hieman sen jälkeen, kuitenkin ennen tilan heinäntekosesongin alkua.

”Nyrkkisääntönä olen pitänyt lehtien osumista rivillä yhteen. Silloin kasvusto siirtyy voimakkaaseen kasvuvaiheeseen ja ravinteiden tarve kasvaa”, Eskola summaa.

Täydennyslannoitteena Eskola on käyttänyt viime vuosina YaraLiva NITRABORia noin 140 kg/ha, josta saadaan kasvustolle reilu 22 kiloa typpeä hehtaarille. Nopeasti kasville käytettävissä olevan nitraattimuotoisen typen lisäksi tuote sisältää kalsiumia ja booria. Kalsium tukee solukon rakennetta sekä juurten terveyttä ja boorilla on positiivinen vaikutus juurten kehitykselle sekä sokerin kulkeutumiselle kasvissa.

”Juurikas kasvaa pitkään, joten myös ravinnetarpeiden pitää täyttyä pitkälle syksyyn asti. Jaetulla typpilannoituksella pyrin varmistamaan ravinteiden riittävyyden koko kasvukauden ajan sekä pienentämään ravinteiden huuhtoutumisen riskiä”, Eskola perustelee.

Pitkäjänteinen ravinneseuranta näkyy viljavuudessa

Eskola on huomannut Yaran hivenravinteita sisältävien lannoitteiden käytön vaikuttaneen myös peltojen viljavuusarvoihin. Viljavuusnäytteissä esimerkiksi boori- ja rikkitasot ovat nousseet viime vuosien aikana. Viljavuusanalyysien säännöllinen seuranta onkin hänen mukaansa tärkeä osa onnistunutta viljelysuunnittelua ja tuotantopanoskäyttöä.

”Viljelyssä pitäisi huomioida kaikki kasvin tarvitsemat ravinteet eikä keskittyä vain pelkkiin pääravinteisiin. Kun viljavuusarvoja seurataan pitkällä aikavälillä, voidaan arvioida myös sitä, ovatko viljelykierto ja lannoitus sopivassa suhteessa peltojen ravinnetaseisiin nähden”, hän muistuttaa.

Eskolan tavoitteena on ylläpitää ja kehittää peltojen kasvukuntoa vuosi vuodelta. Kehityksessä pääsee helposti ja nopeasti väärään suuntaan yhdelläkin huonolla päätöksellä, mutta eteenpäin meneminen ja paremmaksi kehittyminen vaatii enemmän aikaa.

”Pitkäjänteinen viljely näkyy lopulta sekä satotasoissa että satojen laaduissa. Kun ravinteet ovat tasapainossa, pelto pystyy tuottamaan hyvää satoa myös muuttuvissa sääolosuhteissa tulevaisuudessa.”