kesäkuuta 05, 2024

Suomen peltojen fosforiviljavuus jatkaa laskuaan

Yaran Eurofins Viljavuuspalvelulta tilaaman uusimman viljavuustilaston mukaan Suomen peltojen viljavuusfosfori jatkaa laskuaan. Tilaston mukaan viljavuusluokkaan 1–3 eli huono–välttävä kuuluu jo 65 prosenttia Suomen pelloista (Kuva 2). Vastaavasti korkeiden luokkien 6–7, eli korkea ja arveluttavan korkea, osuus on vain muutamia prosentteja näytemäärästä.

Kuva 1. Pitkäaikainen fosforiporraskoe Yara Kotkaniemen tutkimusasemalla.

”Korkeissa luokissa on tapahtunut laskua ja suunta on siltä osin oikea, mutta huolta aiheuttaa alhaisten fosforiluokkien osuuden nopea kasvu”, toteaa Yara Suomen markkinointi- ja agronomiayksikön päällikkö Anna-Kaisa Haapajärvi.

Fosforiviljavuuden lasku on jatkunut koko 2000-luvun, ja muutos on ollut nopea. Edellisen tilaston (2016–2019) mukaan luokkiin 1–3 kuului noin 60 prosenttia näytteistä ja 2000-luvun alussa 44 prosenttia. Eurofinsin tilasto koostuu yli 350 000 suomalaisista pelloista otetuista maanäytteistä.

Tilakoolla vaikutus fosforiviljavuuteen

Yaran Kantar Agrilla keväällä 2024 teettämän viljelijäkyselyn mukaan kolmannes viljelijöistä kokee peltojen fosforiviljavuuden heikentyneen viime vuosina. Kyselyn mukaan tilakoon kasvaessa viljavuuden kerrotaan heikentyneen enemmän. Merkittävimmäksi syyksi fosforiviljavuuden heikkenemiselle mainitaan lannoitusta koskeva säätely (64 %) sekä liian pienet lannoitusmäärät satotasoihin nähden (43 %). Noin joka neljäs mainitsi syyksi tilan taloudellisen tilanteen. Isoista, yli 100 hehtaarin tiloista, keskimääräistä merkittävämmäksi syyksi nostettiin suuri vuokrapeltojen osuus.

Riittävä fosforiviljavuus turvaa kasvukausien vaihtelua

Fosforilla on monia tärkeitä tehtäviä kasvissa, ja fosforilannoituksen merkitys viljojen satoon ja laatuun maan alhaisissa fosforiluokissa onkin kiistaton. Fosforin puutteessa esimerkiksi viljojen biomassan muodostuminen on vähäisempää sekä versoutuminen normaalia heikompaa, mikä ilmenee vähäisempänä tähkien lukumääränä. Riittävän fosforilannoituksen saanut kasvusto kehittyy ja tuleentuu tasaisesti ja nopeasti, mikä alentaa kuivauskustannuksia. Tarpeenmukainen fosforilannoitus parantaa typenkäytön tehokkuutta. Riittävästi fosforia saanut kasvusto ottaa muitakin ravinteita enemmän kuin fosforin puutteesta kärsivä kasvusto.

Nykylajikkeilla on mahdollisuus päästä suuriin satoihin, mutta se merkitsee viljelykasvin kannalta suurempaa ravinnetarvetta. Riittävä viljavuusfosfori lisää pellon viljelyvarmuutta ja turvaa erilaisten kasvukausien säävaihtelut. Viljavuusfosforin merkitys korostuu epäedullisissa sääolosuhteissa, jolloin fosforin ja muidenkin ravinteiden saanti maaperästä vaikeutuu.

Fosforiviljavuuden ylläpito tärkeää nurmilla

Maan viljavuusfosforin merkitystä nurmien sadonmuodostukseen ja korjatun rehun fosforipitoisuuteen on tutkittu pitkäaikaisessa kokeessa Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusasemalla sekä Luke Maaningalla. Kotkaniemessä fosforiluokaltaan heikoilla koejäsenillä ei suurillakaan fosforilannoitusmäärillä päästy yhtä hyviin satoihin kuin viljavuudeltaan hyvässä tilassa olevilta koejäseniltä saatiin matalalla fosforilannoituksella.

Luke Maaningan kokeissa puolestaan matala maan viljavuusfosfori heikensi nurmikierrossa olleen rehuohran satoa. Koepaikkojen erilaiset fosforivasteet kuvastavat paitsi viljelykasvien eroavaisuutta maan fosforivarojen hyödyntämiskyvyssä, myös maalajien ja peltolohkojen eroja.