Laadukkaan hevosheinän tuotanto

Hevosheinä muodostaa merkittävän osan hevosen ravinnosta, ja valtaosa hevosen tarvitsemista ravintoaineista tulee heinästä. Siksi hevosheinän ruokinnallinen laatu, johon lannoituksella voidaan vaikuttaa, on tärkeää.

Hevosheinän tuotannossa pyritään tasaiseen laatuun, jotta hevosen ravintoaineiden saati ei muutu merkittävästi syötettäessä eri pelloilla tai eri vuosina tuotettua hevosheinää.

Hevonen syö heinää laitumella, kuivana heinänä ja säilöttynä heinänä (säilörehu). Valtaosa kevyttä työtä tekevän urheiluhevosen ravinnosta koostuu hyvälaatuisesta heinästä (7 kg). Tämän lisäksi ruokintaan kuuluu esimerkiksi pari kiloa kauraa sekä hieman leseitä ja kivennäisiä. Tässä artikkelissa keskitytään hyvälaatuisen säilötyn hevosheinän tuotantoon ja erityisesti sen tasapainoiseen lannoitukseen.

Hevosheinän laatutavoitteet

Hevosheinän tavoitteellinen energia- ja raakavalkuaispitoisuus on alempi kuin esimerkiksi lypsylehmille tuotettu säilörehu. D-arvo eli orgaanisen aineen sulavuus kuvaa heinän energia-arvoa. Tavoitteellinen D-arvo on hevosheinälle 620–660 g/kg kuiva-ainetta. Myös tavoitteellinen raakavalkuaispitoisuus on hevosheinälle märehtijöitä alhaisempi, 100–120 g/kg kuiva-ainetta.

Rehun D-arvoon vaikutetaan sadonkorjuun ajoituksella ja raakavalkuaispitoisuuteen typpilannoituksen optimoinnilla sekä nurmiseoksen lajikoostumuksella. D-arvon alenemista voidaan ennustaa melko tarkasti etenkin ensimmäisessä sadossa lämpösummakertymän avulla. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilla on avoimessa käytössä D-arvoennustelaskuri, joka auttaa oikean korjuuajankohdan määrittämisessä. Hevosheinäseoksen lajikoostumusta suunnitellessa tulee huomioida, että apiloiden ja sinimailasten raakavalkuaispitoisuus on huomattavasti korkeampi kuin nurmiheinillä, ja apilanurmien raakavalkuaispitoisuus nousee helposti liian korkeaksi.

Nurmiheinien kivennäis- ja hivenaineiden pitoisuus nurmirehussa on alempi kuin kotieläinten tarve ja siksi myös hevosella käytetään ruokinnassa erilaisia kivennäis- ja hivenainelisiä. Tästä huolimatta hevosheinän tasalaatuisuus ja hyvä ruokinnallinen laatu myös kivennäis- ja hivenravinteiden osalta on tärkeää. Hyvä laatu helpottaa ruokinnan suunnittelua ja vähentää tarvetta ruokinnan uudelleensuunnitteluun eri nurmirehuerien välillä.

Hevosheinän keskimääräiset laatutavoitteet on esitetty alla olevassa taulukossa. Hevosen ravintoaineiden sekä kivennäis- ja hivenaineaineiden tarpeeseen vaikuttaa hevosen paino, aktiivisuus sekä tammoilla tiineys.

Ravintoaineet Laatutavoite
D-arvo (g/kg ka) 620–660
Raakavalkuainen (g/kg ka) 100–120
Kalsium (g/kg ka) 4–5
Fosfori (g/kg ka) 3–4
Kalium (g/kg ka) 20–25
Magnesium (g/kg ka) 2–2,5
Natrium (g/kg ka) >0,3
Sinkki (mg/kg ka) 50
Kupari (mg/kg ka) 8–10
Mangaani (mg/kg ka) 50
Seleeni (mg/kg ka) >0,2

 

Hivenravinteiden pitoisuus ja hevosen terveys

Jokaisen välttämättömän kivennäis- ja hivenaineen liian alhainen pitoisuus aiheuttaa eläimelle tyypilliset puutosoireet. Nurmiheinillämme esiintyy eniten alhaisia sinkin, mangaanin, kuparin ja seleenin pitoisuuksia, joiden seurauksena eläimillä voi esiintyä puutosoireita. 

Sinkki on rakenneosana eri entsyymejä, jotka toimivat hevosen energia- ja valkuaisaineenvaihdunnassa sekä monissa muissa elintärkeissä reaktioissa. Sinkin puutteet näkyvät hevosella kuivana ja paksuuntuneena ihona, iho- ja limakalvovaurioina ja karvanlähtönä. Ensimmäisenä oireet näkyvät hännän juuressa, turvassa ja raajoissa. Puutoksen myötä myös ruokahalu heikkenee, samoin ravinnon hyväksikäyttökyky. Sinkin puutos heikentää myös kavioainesta.

Myös mangaani on entsyymien rakenneosa monissa elintärkeissä aineenvaihdunnan reaktioissa hevosilla. Puutosoireet aiheuttavat häiriöitä luuston kehityksessä ja kasvun heikkenemistä sekä alentunutta hedelmällisyyttä.

Kupari on tärkeä erityisesti hevosen rautatasapainon ylläpidossa. Puutos aiheuttaa anemiaa ja kitukasvuisuutta, sillä raudan imeytyminen vaatii kuparia. Puutosoireina ovat myös luuston kasvuhäiriöt, jännevauriot, huono tiinehtyminen ja karvan välin haalistuminen. Puutos yleisesti alentaa hevosen vastustuskykyä ja altistaa siten tulehdussairauksille.

Suomen maaperässä on hyvin vähän seleeniä ja siksi ilman seleenilannoitusta tuotettu hevosheinä ei sisällä seleeniä. Seleenin puutos aiheuttaa lihasrappeumaa, lihasheikkouksia sekä sydänsairauksia. Lihasongelmat johtavat myös jäykkäliikkeisyyteen. Varsomisen yhteydessä on myös riskinä jälkeisten kiinni jääminen. Seleenin puutos alentaa myös vastustuskykyä ja altistaa erilaisille tulehduksille.

Kivennäis- ja hivenainekoostumukseen vaikuttaa maaperä ja lannoitus

Maaperän ravinteet ja lannoitteissa lisättyjen ravinteiden määrä määrittää hevosheinän kivennäis- ja hivenainekoostumuksen. Mikäli maaperässä ei ole tarjolla kasvin tarvitsemaa ravinnetta riittävästi, sadon määrä ja ravinteen pitoisuus hevosheinässä alenevat. Kun hevosheinäsato on suuri, laimenee erityisesti kivennäis- ja hivenainepitoisuus rehussa.

Pääravinteiden (typpi, fosfori, kalium, rikki, magnesium) riittävyydestä huolehditaan YaraMila-lannoitteilla yhdistettynä haluttaessa karjanlantaan tai muihin orgaanisiin lannoitteisiin. Hevosheinän riittävä hivenravinnepitoisuus varmistetaan valitsemalla YaraMila Y 3 Hiven tai YaraMila Y 4 Hiven -lannoite ja käyttämällä kasvukauden aikana sopivaa YaraVita-lehtilannoitetta.

Hevosheinän tasapainoinen lannoitus

Lannoitustarve määräytyy maaperän sisältämien ravinteiden ja kasvin tarpeen mukaan. Hevosheinäsadon mukana poistuu vuosittain peltolohkolta runsaasti ravinteita, jotka tulee kestävän nurmiviljelyn periaatteiden mukaisesti palauttaa peltoon lannoituksella.

Esimerkiksi 8000 kg kuiva-ainesadon mukana poistuu vuosittain yli 150 kg typpeä, 22 kg fosforia ja 200 kg kaliumia (rehun raakavalkuaispitoisuus 120 g/kg, fosfori 2,8 g/kg ja kalium 25 g/kg kuiva-ainetta) sekä merkittäviä määriä myös muita makro- ja mikroravinteita. Sadon mukana poistuvien ravinteiden lisäksi nurmien laaja juuristo on sitonut itseensä melkein yhtä paljon ravinteita kuin maanpäällinen osa.

Mikäli palautamme peltoon vuosittain huomattavasti vähemmän ravinteita kuin sieltä poistuu, puhutaan ryöstöviljelystä, jossa maaperää köyhdytetään ravinteista. Maan kasvukunnon ylläpito auttaa maaperän ravinteiden hyödyntämisessä, mutta vuosittain poistuvat ravinnemäärät ovat niin suuria, että riski maaperän köyhdyttämiselle on suuri.

Liiallinen lannoitus, tai jos lannoitteen ravinteet ovat väärään aikaan kasvin käytössä, puolestaan kerryttää maahan ravinteita. Esimerkiksi orgaanisten lannoitteiden ravinteet vapautuvat kasvin käyttöön maan mikrobitoiminnan seurauksena. Mikäli maa on kylmä tai kuiva, ei vapautumista tapahdu. Vapautuminen voi tapahtua kuitenkin väärään aikaan, jolloin kasvi ei pysty hyödyntämään ravinteita ja ne altistuvat huuhtoutumiselle. Samaten myös liika mineraalilannoitteiden käyttö lisää ravinteiden huuhtoutumisriskiä.

Tasapainoinen ja kasvin tarpeen mukainen lannoitus onkin paras tapa vähentää myös ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Yaran lannoitteet ja lannoitusohjelmat on suunniteltu niin, että nurmikasvin ravinteiden hyödyntäminen sadonmuodostukseen on tehokasta. Yaran lannoitteissa eri ravinteiden suhteet sekä vapautuminen kasvin käyttöön on optimoitu kasvin tarpeen ja luontaisen kasvurytmin mukaan.

Hevosheinän lannoituksen suunnittelu

  1. Tarkista hevosheinälohkon maa-analyysin tuloksista maalaji sekä viljavuusfosfori ja -kaliumluokka. Maalajin multavuus vaikuttaa typpilannoituksen määrään. Multavilta ja turvemailta (eloperäiset maat) vapautuu kasvin käyttöön enemmän typpeä ja siksi lannoitussuositukset ovat kivennäismaita alhaisempia. Tarkista esimerkiksi Yaran lannoiteoppaasta sivulta 30, kuinka paljon typpeä ja fosforia voit maa-analyysin tulosten perusteella käyttää lohkolle.
  2. Hevosheinänurmilta kannattaa yleisimmin korjata kaksi nurmisato, sillä kolmas sato on lehtevä ja sen raakavalkuaispitoisuus ylittää helposti tavoitetason. Koska D-arvotavoite on myös verraten alhainen, sopii pidempi niittoväli ja kaksi satoa senkin puolesta paremmin.
  3. Jaa kasviravinteet kahdelle sadolle. Painota typpilannoitus kevätsadolle, sillä keväällä kasvunopeus ja satopotentiaali ovat suurimmillaan. Kivennäismailla hevosheinä lannoitetaan antamalla 150–160 kg typpeä hehtaarille vuodessa. Ensimmäiselle sadolle annetaan hieman enemmän, 80–90 kg typpeä/ha ja toiselle sadolle 60-70 kg typpeä/ha. Eloperäisillä mailla alennetaan vuotuinen typen määrä 140 kg hehtaarille. Myös eloperäisillä mailla typpi painotetaan kevätsadolle.
  4. Ensimmäiselle sadolle valitaan YaraMila Y -lannos, joka sisältää fosforia. Fosfori on tärkeää keväällä varmistamaan nurmen kasvuunlähtö. Kevätsadon fosforipitoisuus voi helposti jäädä alle tavoitetason ja siten myös ruokinnallisen laadun varmistamiseksi YaraMila Y -lannos valitaan kevätsadolle.
  5. Hevosheinäsadon mukana pellolta poistuu runsaasti kaliumia ja siksi monivuotisten nurmikiertojen ja erityisesti yksipuolisen nurmiviljelyn aikana on riittävästä kaliumlannoituksesta huolehdittava. Siksi toisen hevosheinäsadon lannoitukseen valitaan YaraMila NK 1 tai NK 2 -lannoite. Savimaat sisältävät luontaisesti paljon kaliumia, kun taas eloperäisillä mailla esiintyy helposti kaliumin puutetta.
  6. Hevosheinän hivenravinnepitoisuuden ja lehtilannoitustarpeen voi määrittää kasvukauden aikana Yara Megalab-analyysillä. Hevosheinälohkolta otetaan kasvustonäyte heinän ollessa 10–15 cm korkeaa ja lähetään Megalab-analyysiin. Analyysitulosten mukana saat suosituksen sopivasta YaraVita-lehtilannoitteesta. Tee lehtilannoituskäsittely mahdollisimman pian analyysituloksen saavuttua, mutta viimeistään viimeistään kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta.
  7. Kysy tarvittaessa apua Yaran lannoitusasiantuntijoilta.

Esimerkki hevosheinän lannoituksesta, kun maan viljavuuskalium on välttävä tai tyydyttävä ja viljavuusfosfori välttävä.

Ensimmäisen hevosheinäsadon lannoituksessa on käytetty YaraMila Y 3 tai Y 4 Hiven -lannoitteita, jotka sisältävät hivenravinteita (mangaani ja sinkki). Toisen sadon lannoitukseen on käytetty YaraMila NK 1 tai YaraMila NK 2 -lannoitteita.

Hevosheinän hivenravinteiden määrän voi lisäksi varmistaa kasvukauden aikana YataVita Amazinc (Mn, Zn) tai YaraVita Mancozin (Zn, Mn, Cu) -lehtilannoituksella. Yaran lannoitteet sisältävät seleeniä ja suositelluilla käyttömäärillä saavutetaan nurmirehun optimaalinen seleenipitoisuus.

Viljavuuskaliumin (K) määrä Viljavuusfosfori välttävä
Max 24 kg P/ha,
Max satotasokorjauksella 7500 kg ka/ha 30 kg P/ha
Välttävä, 
suositus 110 kg K/ha
1.sato: YaraMila Y 4 Hiven 400 kg/ha (80N-8P-44K)
+ YaraVita Amazinc 1–2 l tai YaraVita Mancozin 1–2 l
2.sato: YaraMila NK 2 318 kg/ha (70N-0P-38K)
+ YaraVita Amazinc 1–2 l tai YaraVita Mancozin 1–2 l
yhteensä: 150N-15P-82K
Tyydyttävä,
suositus 60 kg K/ha
1.sato: YaraMila Y 3 Hiven 350 kg /ha (80N-10,5P-21K)
+ YaraVita Amazinc 1–2 l tai YaraVita Mancozin 1–2 l
2.sato: YaraMila NK 1 280 kg/ha (70N-0P-19,6K)
+ YaraVita Amazinc 1–2 l tai YaraVita Mancozin 1–2 l
yhteensä: 150N-10,5P-39K

 

Kuivikelanta, liete tai muut orgaaniset lannoitteet hevosheinän lannoituksessa

Mikäli käytät hevosen lantaa tai muita orgaanisia lannoitteita hevosheinän lannoituksessa, kiinnitä huomio lannan hiili–typpi-suhteeseen. Mikäli kuivikelannassa on paljon olkea tai sahanpurua, on siinä paljon hiiltä suhteessa typpeen. Maahan lisättäessä maamikrobit kärsivät kuivikelantaa hajottaessaan typen puutteesta, ja lisätty lanta sitoo enemmän typpeä kuin mitä se luovuttaa. Tällöin hevosheinä kärsii typenpuutteesta ja kasvaa huonosti.
 
Kuivikelanta tai muut orgaaniset lannoitteet tuleekin aina täydentää YaraMila-lannoitteilla, jotta heinän kasvulle ja maamikrobien hajotustoiminnalle on tarjolla riittävästi typpeä.
 

Hevosheinän lannoituksen toteutus

Kun sopiva Yaran nurmen lannoitusohjelma on valittuna ja kevät koittaa, kannattaa lannoitus tehdä mahdollisimman varhain, sillä nurmiheinien lannoituksessa nopeus on valttia. Monivuotisina kasveina nurmet aloittavat kasvunsa hyvin varhain keväällä, jo ennen kasvukauden alkua. Juuriston kasvu kohti ravinteita alkaa, kun maan lämpötila on vasta nolla astetta.
 
Hevosheinänurmet tuleekin lannoittaa mahdollisimman varhain keväällä heti lumien sulamisen jälkeen. Nopeus on valttia lannoituksessa myös niittojen jälkeen. Esimerkiksi toisen sadon lannoituksessa myöhästyminen noin viikolla on johtanut jopa 1000 kg satotappioihin.
 
Karjanlanta ja kuivikelanta kannattaa hyödyntää toisen sadon lannoituksessa. Ensimmäisen sadon kasvunopeus on niin suuri, etteivät orgaanisten lannoitteiden ravinteet ehdi vapautumaan riittävän nopeasti.
 
Mikäli viljavuuskalium on alhainen, kannattaa nurmien uusimisen yhteydessä harkita pitkävaikutteisen maanparannusaineen, Yara Biotiitin, käyttöä. Yara Biotiitti vapauttaa kaliumia 30–40 kg vuodessa ja auttaa merkittävästi nurmen kaliumhuollossa.
 

Luomuhevosheinän tuotanto

Yaran luomuhevosheinän lannoitusohjelma sopii erityisesti tiloille, joilla on rajallinen määrä karjanlantaa käytettävissä. Yaran BIO (8-4-2) on kierrätyslannoite, joka soveltuu luomuviljelyyn kuten myös valtaosa YaraVita-lehtilannoitteista.
 
Esimerkin luomuhevosheinän lannoitusohjelmassa perustamisvaiheen yhteyteen on lisätty Yara Biotiitti. Yara Biotiitin käyttö soveltuu maalajeille, joiden viljavuuskalium on alhainen.
 

Yaran luomuhevosheinän lannoitusohjelma

• Huomioi ympäristöohjelman mukaiset fosforirajat
• Fosforista 60% lasketaan ympäristökorvauksessa kasveille käyttökelpoiseksi
• Eläinperäistä sivutuotetta sisältävällä lannoitteella lannoitettua aluetta ei saa laiduntaa eikä siitä saa korjata satoa lannoitusta seuraavien 21 vuorokauden aikana
• *Valitse sopiva YaraVita-lehtilannoite Megalab-analyysin perusteella

Hevosheinä ja hiiliviljely

Viljelykasvilajeja vertailtaessa nurmikasvit ovat tehokkaimpia hiiliviljelyssä eli siirtämään ilmakehän hiilidioksidia maaperään. Nurmet ovat monivuotisia lajeja ja ne kasvattavat laajan juuriston. Ne ovatkin oivallisia lajeja hiiliviljelyyn, sillä ne pitävät maan kasvipeitteisenä talven aikana ja tuottavat paljon biomassaa sekä maan päälle että maan alle. Suuri juuristo syöttää orgaanista ainetta maan mikrobistolle ravinnoksi. Mikrobisto puolestaan muuntaa osan orgaanisesta aineesta humukseksi, pysyväksi hiileksi. Humukseksi muuntunut orgaaninen aines ja siihen sitoutunut hiilidioksidi on näin pois ilmakehästä.
 
Suuri sato on myös tehokasta hiiliviljelyä, sillä se sitoo ilmakehästä runsaasti hiilidioksidia. Yaran nurmen lannoitusohjelmissa ravinteiden määrä ja vapautuminen on optimoitu, mikä parantaa ravinteiden käytön tehokkuutta, eli lisätyt ravinteet ohjautuvat satoon eivätkä altistu huuhtoutumiselle. Täsmällinen lannoitus onkin tärkeä osa kestävää maataloutta ja hiilitietoista viljelyä.
 
Lannoitteiden valmistuksen hiilijalanjäljessä on merkittäviä eroja eri valmistajien välillä. Yaran lannoitteiden valmistuksen hiilijalanjälki on noin puolta alhaisempi kuin muiden markkinoilla olevien mineraalilannoitteiden. Tämän vuoksi myös Yaran lannoitteilla tuotetun hevosheinäsadon hiilijalanjälki tuotettua kuiva-ainekiloa kohti on alhaisin.