Resurssitehokkuus



Ravinnetaseet ja typenkäytön tehokkuus ympäristötehokkuuden mittareina

Viljelykasvien ravinteiden käyttö on tehokkainta, kun eri ravinteiden määrä ja vapautumisen ajankohta tukee viljelykasvin sadonmuodostusta. Maan viljavuusanalyysiin ja viljelykasvin ravinnetarpeeseen optimoitua lannoitussuunnittelua kutsutaan tasapainoiseksi lannoitukseksi.

Ravinteiden käytön tehokkuutta kuvataan usein miten ravinnetaseina ja typenkäytön tehokkuutena (NUE). Ravinnetaseet kertovat lannoitteina annettujen ravinteiden määrän suhdetta sadon mukana poistuviin ravinteisiin. Ravinnetaseiden ollessa negatiivisia, hyödynnetään maasta vapautuvia ravinnevaroja lannoitteissa annettujen ravinteiden lisäksi.

Typenkäytön tehokkuus (NUE) puolestaan ilmoittaa prosentteina sadon mukana poistuvan typen suhteen lannoitteissa annettuun typen määrään. Syysviljoille on määritelty optimaalinen NUE-alue, jonka alitus lisää ravinteiden huuhtoumariskiä ja ylitys johtaa ravinteiden louhimiseen ja viljelymaan köyhtymiseen.

Nurmet

Nurmet ovat tehokkaita ravinteiden käyttäjiä. Yaran ja Valion Carbo-pilottitiloilla sekä typen, fosforin että kaliumin taseet olivat hyvien nurmisatojen myötä negatiivisia. Negatiiviset ravinnetaseet vähentävät ravinteiden huuhtoutumisriskiä, mutta lisäävät huolellisen ravinnehuollon merkitystä.

Suuren nurmisadon myötä esimerkiksi kaliumia poistuu noin 200 kg K/ha/v. Karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla, joilla maasta ei juurikaan vapaudu kaliumia nurmikasvien käyttöön, tulee kaliumlannoituksesta huolehtia niin nurmien uudistamisvaiheessa kuin satovuosina.

Nurmirehun tuotannossa ei ole asetettu vakiintuneita rajoja optimaaliselle typenkäytön tehokkuudelle (NUE). Nurmilla NUE tavoitteita on useita, optimaaliseen NUE:een vaikuttaa esimerkiksi nurmiseos ja karjanlannan käyttö.

Vesistöjen rehevöitymisen väheneminen

Maatalouden ravinnevalumat, erityisesti fosforiravinteet rehevöittävät vesistöjä, kuten Itämerta. Yara Suomen lannoiteratkaisuilla, täsmälannoituksen mahdollistavilla digitaalisilla työkaluilla sekä asiantuntijoiden neuvontapalveluilla vältetään peltojen ylilannoitusta ja parannetaan maatalouden ravinnetehokkuutta, jolloin ravinteet pysyvät pellossa paremmin ja niiden huuhtoutumista vesistöihin voidaan vähentää. Fosforiravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ehkäistään myös Yara Suomen tarjoamilla peltojen kipsinkäsittelyratkaisuilla. Ravinnevalumia vähentämällä ja sitä kautta vesistöjen rehevöitymistä ehkäisemällä vaikutetaan myönteisesti vesiekosysteemien luonnon monimuotoisuuteen.

Lähde: Gaia Consulting 22.6.2022

Tarkka ravinteiden käyttö vähentää huuhtoumariskiä

Yaran Carbo-pilottitiloilla ravinteiden käyttö oli tehokasta ja typen ja fosforin taseet kasvukauden jälkeen negatiivisia eli lannoitteissa annettujen ravinteiden lisäksi hyödynnettiin maasta vapautuvia ravinnevaroja.

Hyvien nurmisatojen myötä lähes 100 %:lla korjatuista sadoista typpitaseet alittivat kirjallisuuden perusteella asetetun tavoitetason, jonka jälkeen typen huuhtoumariski on pieni. Vastaavasti noin 80 %:lla peltolohkoista fosforitaseet alittivat huuhtoumariskille asetetun tavoitetason.

Lähde: Carbo-pilottitila-aineisto, Luke 2022.

Yaran tavoite päästä tavoitella satotasoja luokissa 1–2 (3)

Maan käytön tehokkuus

Säästöt maankäytössä sekä maankäytön muutoksissa

Maankäytöllä sekä maankäytön muutoksilla on globaalisti merkittäviä ilmasto- ja biodiversiteettivaikutuksia. Yara Suomen lannoitteet takaavat suuremman, tuottavamman ja laadukkaamman sadon, jolloin viljelyyn tarvitaan suhteessa vähemmän maapinta-alaa. Myönteisiä biodiversiteettivaikutuksia syntyy, kun ruoan tuottamiseen tarkoitetun maatalousmaan sijaan säästetty maa-alue voidaan hyödyntää muina käyttökäyttötarkoituksina, esimerkiksi metsinä tai ketoina, joissa luonnon monimuotoisuus on suurempi. Lisäksi metsät sitovat merkittäviä määriä hiilidioksidia, millä on myönteisiä ilmastovaikutuksia. Suomessa maatalousmaaksi tarkoitetun pinta-alan pienentäminen vähentää myös uusien turvepeltojen raivaamiseen kohdistuvaa painetta, millä on merkittäviä myönteisiä ilmastovaikutuksia.

Lähde: Gaia Consulting 8.6.2022

Suuret ja laadukkaat nurmisadot vapauttavat peltopinta-alaa monimuotoisuuskäyttöön

Maidon- ja lihantuotannossa eläinmäärä määrittää vuosittaisen nurmisäilörehun tarpeen. Nurmirehun tuotantoon valitaan tilalle sopiva nurmisiemenseos, jossa esiintyy lähes aina kahta tai useampaa lajia kuten timoteitä, nurmi- ja ruokonataa sekä apiloita.

Monilajiset nurmet lisäävät nurmilohkon sisäistä lajimonimuotoisuutta. Optimoimalla maankäyttö ja tuottamalla hyviä nurmisatoja tuottavilla lohkoilla, voidaan tilalla vapauttaa peltoalaa myös arvokkaille monimuotoisuuspelloille.

Esimerkiksi, jos tilan nurmisäilörehun vuotuinen tarve on esimerkiksi 120 lypsävän + nuorkarjan navetassa noin 2,4 miljoonaa tuorekiloa, tarvitaan tuon rehumäärän viljelyyn Suomen keskimääräisellä satotasolla 120 ha.

Hyvällä viljelytekniikalla ja optimoimalla tuotantopanosten käyttö Yaran lannoitusohjelmilla saavutettiin Yaran pilottitiloilla keskimäärin 9300 kg ka/ha nurmisato vuosina 2019-2021. Optimoilla nurmirehun tuotanto ja panosten käyttö parhaille lohkoille ja nostamalla satotaso 8000 kg ka/ha, laskee tarvittavan peltoalan tarve esimerkkitilalla 90 ha:iin. Vapautuva 30 ha peltoala voidaan hyödyntää monimuotoisuuspeltoina tai vaikkapa käyttää hiilensidonnan maksimointiin.

Lähde: Carbo-pilottitila-aineisto 2019-2021, Luke. Seppänen ym. EGF proceedings.