Hivenravinteet

Viljoilla tärkeimmät hivenravinteet ovat boori, mangaani ja kupari. Nurmilla tarvitaan kuparia, sinkkiä ja mangaania. Öljy- ja palkokasvit vaativat viljoja ja nurmia paremmat hivenravinnetasot.

• Raudan (Fe) puutteessa lehtivihreää muodostuu vähemmän, mikä aiheuttaa ensin nuorempien kasvinosien vaalenemista. Puutosoireet tulevat herkimmin esiin kalkituissa maissa.

• Boori (B) osallistuu kasveissa muun muassa solukkojen rakentumiseen ja niiden erilaistumiseen. Boorin puute näkyykin kasvupisteiden tuhoutumisena. Boori on tärkeä ravinne öljykasveilla kukinnan onnistumiselle ja tasaiselle tuleentumiselle  

• Sinkkiä (Zn) kasvi tarvitsee tärkkelyksen ja typpiyhdisteiden valmistamiseen. Sinkin puute aiheuttaa kasvin ja lehtien kasvun hidastumista.

• Molybdeenin (Mo) puutosoireina ilmenee lehtien vaaleutta ja lehden reunojen kiertymistä. Molybdeenin puutetta voi ilmetä happamissa kasvupaikoissa.

• Mangaanin (Mn) vaikuttaa yhteyttämiseen, valkuaisaineiden muodostumiseen ja useiden entsyymien toimintaan. Mangaanin puutteessa kasvien lehtiin ilmestyy pitkittäisiä ruskeita tai harmahtavia laikkuja tai pieniä keltaisia laikkuja. Jyvien ja röyhyjen muodostus jää heikoksi. Kaura ja ohra ovat viljoista herkimpiä mangaaninpuutteelle.

• Kuparin (Cu) tarvitaan pieniä määriä yhteyttämiseen sekä valkuaisaineiden ja hiilihydraattien muodostumiseen. Kuparin puute alentaa satoa jo lievänä, vaikka oireita ei näkyisikään. Viljan väri on vaalea ja lehtien kärjet kellastuvat ja kiertyvät.

• Klooria (Cl) esiintyy maassa runsaasti kasvien tarpeeseen nähden. Kasvit sisältävätkin yleensä klooria monin kerroin yli niiden tarpeen. Kloori osallistuu yhteyttämisessä veden hajottamiseen. Puutarhakasvit ovat yleensä arkoja kloorille, joten niiden lannoituksessa käytetään kloorittomia lannoitteita.